Feeding your demons

Tutustuin jokin aika sitten vanhaan tiibetiläiseen harjoitukseen nimeltä Chöd. Itse asiassa tutustuin sen yhteen sovellukseen. Alkuperäinen harjoitus on varmasti monikäyttöisempi tai ainakin laajempi kuin tämä versio. Yksi harvoista länsimaisista, ja vielä naispuolisista Lamoista (nimitys buddhalaiselle opettajalle), Lama Tsultrim Allione osaa yhdistää länsimaisen ajattelutavan, psykologian ja buddhalaisen opetuksen hyvin muokkaamassaan Chöd -harjoituksessa, jota hän käyttää opetuksessaan ”Cutting through fear”. Hän on kirjoittanut aiheesta myös kirjan nimeltä ”Feeding Your Demons”. Ohjelma on laajempi kokonaisuus, jota hän itse opettaa ympäri maailmaa, asuen itse Coloradossa, perustamassaan retriittikeskuksessa Tara Mandalassa.

Feeding your demons, vapaasti käännettynä omien riivaajien ruokkimisella on monia ulottuvuuksia. Riivaajiksi tässä kutsutaan mitä tahansa mieltä tai kehoa vaivaavasta asiasta oli kyse sitten addiktiosta, ahdistavasta tunteesta, vaikeasta ihmissuhteesta, fyysisestä sairaudesta tai vaikka peloista. Sinä määrittelet mikä vie voimiasi ja uuvuttaa sinut. Joka kerta kun harjoitusta tekee, voi itse valita mihin asiaan haluaa paneutua, tai mitä asiaa käsitellä tällä kertaa.

Chöd on tässä hyvin systemaattinen, sisältäen viisi eri vaihetta:

1. Tunnista riivaaja: mitä asiaa käsittelet, paikallista se kehossasi, tarkkaile sitä.          Päätä mikä vaivaa sinua, vie energiaasi, imee sinut kuiviin…haetaan se tunne mikä tulee esiin tätä käsiteltäessä, paikallistetaan sen paikka kehossa jne.

2. Yksilöi riivaaja ja kysy mitä se tarvitsee.                                                                    Kun yksilöidään riivaaja, se muuttuu tunteesta joksikin konkreettiseksi, jonka voit nähdä ja keskustella sen kanssa. Tarkka määrittely antaa muodon, värin, koon, ehkä iän, tunnnetilan tai muuta hyvin tarkasti määriteltyä. Sen jälkeen kysytään mitä se tarvitsee.

3. Vaihda paikkaa sen kanssa ihan fyysisesti.                                                              Silmät kiinni visualisoiden vaihdetaan paikkaa riivaajan kanssa ja tunnustellaan miltä tuntuu olla sen kehossa. On helpompi vastata kysymyksiin kun olet itse kyseisessä kehossa ja/ mielessä. Useinhan tarpeet ovat varsin ymmärrettäviä; rakkauden, huolenpidon, huomion tarpeet jne. Tässä ei kysytä mitä se haluaa, koska tarpeet määrittelevät halut, eli ovat siellä pohjimmaisina syinä ns. haluille. Näin saadaan selville miksi se yleensä kiusaa olemassaolollaan sinua.

4. Uhraa kehosi riivaajalle ja tutustu siihen kumppanina.                                               Kun riivaajalle annetaan mitä se tarvitsee, tehdään se sellaisessa muodossa, että uhrataan oma keho nektarina, joka tyydyttää sen tarpeet. Tämä siis tietyn prosessin kautta, jolla on oma tärkeä merkityksensä. Tämä vaihe saattaa olla meille länsimaisille ihmisille hiukan oudon tuntuinen, mutta prosessin joka kohtaan on omat syynsä ja sitä on mielenkiintoista kokeilla ihan siinä muodossa. Riivaaja saattaa muuttaa muotoaan ja jälleen sen kanssa vaihdetaan paikkoja ja keskustellaan.

5. Lepää tietoisuudessa.                                                                                                 Tässä vaiheessa riivaajan tarpeet on täysin tyydytetty, se häviää tavallaan tyhjään tilaan, sinä uhraajana olet tyhjässä tilassa ja itse uhrilahja on tyhjiössä. Olotila on todella hyvin tyhjä, ainakin näin sen itse koin. Mieli saa levätä rentona, siinä hetkessä ei ole minua, riivaajaa eikä kiinnittymistä omaan kehoon tai omiin ongelmiin.

Harjoituksella on pääasiassa kaksi hyötyä: yksi on riivaajien muuttaminen yhteistyökumppaneiksi. Sen jälkeen meitä ei enää riivaa ulkoiset tai sisäiset taistelut, kun olemme kohdistaneet huomiomme konfliktiin. Jatkuva kamppailu jonkin asian kimpussa on se mikä vie voimia, joten kun sitä ei enää ole, jää energiaa muuhun käyttöön.

Toinen tärkeä hyöty on jatkuvan sisäisen alitajuisen lörpöttelyn väheneminen, tunteisiin jämähtäminen jää, ja niin monet muut päivittäisistä  takertumisista. Olo ei ole ihan samanlainen kuin raskaan fyysisen juoksulenkin jälkeen, vaan pikemminkin mielen tasolla tapahtuvasta rasituksen loppumisesta.

Miksi tällaista harjoitusta tarvitaan nykyäänkin?

Monet Lamat ovat ennustaneet Tsultrim Allionelle, että tulevaisuudessa, juuri meidän aikana, tätä tarvitaan koska ihmiset ovat niin kiinnittyneitä kehoonsa. Sille uhrataan paljon aikaa ja energiaa, sen suojaamiseen, ruokkimiseen, ulkonäköön, viettien tyydyttämiseen, toimivuuteen, terveyteen ja kaikkeen mikä liittyy fyysiseen kehoon kiinnitetään valtavasti huomiota nykyään. Tässä harjoituksessa irtaudutaan kehosta tietoisesti, se jopa uhrataan muille. Eikä ihan kenelle vain, vaan olennolle, josta ei pidetä ja jonka olemassaoloa ei toivota.

Chöd -harjoitusta on käytetty noin tuhat vuotta Tiibetissä ja sillä on ollut tärkeä merkitys aina. Eikä vähiten sairausepidemioiden aikana, jolloin köyhät Chödin harjoittajat hoitivat kolerapotilaita ja ruttotautisia, ja käsitelleet heidän kuolleet ruumiinsa myös. Siihen työhon ei kukaan ole halunnut sairastumisen ja kuoleman pelossa. Köyhillä Chödin harjoittajilla ei ollut muuta annettavaa kuin kehonsa, muuta he eivät omistaneet, ja sen he uhrasivat muiden hyväksi.

Miksi sitten Chödin harjoittajat eivät sairastuneet?

Sairaudet ovat usein yhteydessä pelkoon. Chödpat (Chödin harjoittajat) tekivät paljon työtä käsitelläkseen omaa kuoleman pelkoaan läpikäymällä oman kuolemansa ja uhraamalla kehonsa. Harjoitus auttaa astumaan tilanteisiin, jossa on oikeasti kyse elämästä ja kuolemasta ja pitämään huolta ihmsistä, ilman pelkoa. Koska sairaudelle ei ollut hedelmällistä maaperää, ei siihen myöskään sitä syntynyt. Tarvitaan myös myötätuntoa, sääliä, ilman niitä saatat sairastua itsekin. Myötätuntoisesta ihmisestä ei sairaus saa otetta. Harjoitus opettaa tavallaan kuolemaan, joten sen koittaessa tietää miten tietoisesti toimia. Harjoituksen se vaihe kun jätetään oma keho, on osa, jota käytetään paljon buddhalaisissa harjoituksissa ja pidetään tärkeänä.

Kun harjoituksessa uhrataan oma keho ilman vastarintaa, ei millään riivaajalla ole mitä vastaan taistella, mihin tarttua tai saada otetta. Riivaajat tarvitsevat kamppailua elääkseen.

Hoitopuolen lisäksi harjoituksessa opitaan tuottamaan lämpöä kehoon, joka on kylmässä maassa aina ollut tärkeä taito. Keskuslämmitystä tai uuneja ei ole ollut kylmillä vuoristoseuduilla.

Peloista eroon pääseminen on jo itsessään syy tutustua tähän ikivanhaan harjoitukseen, jonka Tsultrim Allione on meille tuonut kirjan ja cd:n muodossa. Tämä harjoitus on hyvä työkalu jos ja kun elämä tuo eteen vaikeita asioita, joihin haluaa saada selvyyttä ja käsitellä itse turvallisesti. Cd:tä on miellyttävä ja helppo kuunnella, samalla saa ohjatun meditaation muodossa harjoituksen. Tsultrim Allionen rauhallista ääntä on mukava kuunnella ja helppo ymmärtää. Seuraavassa hän itse kertoo lyhyesti Chödistä ja kuinka hän itse aikoinaan vakuuttui sen tehosta:

Vielä täsmennykseksi; minä en ole buddhalainen enkä pyri sitä maailmankatsomusta opettamaan, sen enempää kuin ole pätevä tulkitsemaan sen merkitystä millään lailla. Olen tässä vapaasti kääntänyt suomeksi kirjan ja cd -sarjan antia, laittaen myös omia kokemuksiani mukaan. Pidän tätä miellyttävänä harjoituksena, jota käytän ilolla!

Suosittelen kaikille, jotka tutustuvat mielellään muiden kulttuurien tarjontaan! 

May Day

Kreetan reissulta terveisiä sen verran, että pyhiinvaelleusmatka onnistui vaikka kaiken kukkuraksi Jonetten uskollinen henkiopas vuosien takaa  White Eagle irtisanoi sopimuksensa ja päätti jäädä eläkkeelle.

He tekivät työtä Maan verkonvartijoiden kanssa, jotka siis olivat olleet tukossa tuhansia vuosia. Vanhat aikajanat ja energialinjat ovat olleet tukossa, erityisesti Kreetan alla. Tätä on kuvattu myyttisesti labyrintiksi ja Minotauriksi – joka on puoliksi mies ja puoliksi peto, lukossa labyrintissä. Tehtävänä oli nostaa omaa värähtelytasoa ja yhdistyä Maan hohtavan kultaiseen verkkoon. Korkeammat värähtelytasot kääntävät pimeyden portaaleja ja synnyttävät ulospääsytien sellaisille energioille ja entiteeteille, jotka eivät kuulu tähän aikaan ja paikkaan.

Delfissä, joka on muinaisen Oraakkelin koti, tehtävänä oli työskennellä Gaian tai Äiti Maan jumalatarenergioiden kanssa. Tämä oli ollut alistettuna siitä saakka kun Apollo surmasi Gaian lapsen ’pythian’ tai Pythonin Delfissä. Hyvityksenä Gaialle Apollo on johtanut englanninkielen sanaan apolo-gize (pyytää anteeksi).

Kreetalla oli käynti Minoan temppelissä Knossoksessa. Papittaren valtaistuinta vartioi aarnikotkapari. Jonette tunsi tämän kotkaparin, koska hän oli nähnyt saman Markin meditaatiossa kolme viikkoa sitten. Kyseessä ollut kotkapäinen leijona suojeli tietoisuuden korkeampaa tasoa.

Luolissa oli kuitenkin suurin osa työstä, ensimmäisenä Scotinon luola, jossa paikallisen legendan mukaan sijaitsee labyrintti. Zeuksen luolassa sitten Pythagoras ja Platon saivat kuulemma vihkimyksensä. Myös Jonette seuruineen sai mainion vihkimyksen.

Tällä pyhiinvaellusmatkalla kokivat kaikki osallistujat ihmeitä, tietoisuuden nousua, kukin omalla tavallaan.

Kesken kysymysten ja vastausten kanavointia White Eagle sitten ilmoitti Jonettelle, että hän on valmis itse olemaan Oraakkeli eikä tarvitse häntä enää. Hän kuulemma on odottanut kaksi vuosikymmentä tätä hetkeä, että Jonette saavuttaa saman tietoisuuden tason, kuin mihin WE on vienyt. Nyt se hetki on koittanut, jättäen Jonetten järkyttyneeksi ja surulliseksi. Kyse oli kuitenkin valtavasta muutoksesta niin Jonettelle kuin muillekin, muistuttaen, että nyt on aika astua omaan luovuuteen ja johtajuuteen.

Lopuksi muistakaa, että te olette paljon parempia, vahvempia, etevämpiä ja rohkeampia kuin mitä kuvittelette.

(Tämä oli vapaa käännös englanninkielisestä tekstistä Jonetten sivuilta, terveisiä Kreetalta.)