What the Bleep do we know?

Katselin vuosien tauon jälkeen pitkästä aikaa nyt jo vanhan elokuvan (DVD ilmestyi v.2006) nimeltä What the Bleep do We Know? eli vapaasti suomennettuna ”Mitä me oikeastaan tiedämme?” Elokuva/dokumentti on mielenkiintoinen katsaus elämään ja todellisuuteen hiukan erilaisesta näkövinkkelistä. Elokuvassa itse tarina seuraa naisvalokuvaajan työtä ja elämää, väritettynä eri alojen asiantuntijoiden kertomuksilla mitä meissä tapahtuu ja miksi, kuinka päähenkilö kokee oman elämänsä ja mikä on todellista. Paljolti kyse on siitä tosiasiasta, että me itse luomme oman todellisuutemme.

Samalla esitetään elämän peruskysymyksiä uuden tieteen valossa: Keitä me olemme?, Onko universumi saanut alkunsa ajatuksesta vai materiasta?,Tyhjä tila ei ole tyhjä?, Materia ei ole kiinteätä?, Olemme itse asiassa yhtä uskomustemme kanssa? Liian tieteelliseksi tässä ei mennä, jonka vuoksi se on englantia taitavalle helppo seurata.

Elokuvassa seurataan myös solujen näkövinkkelistä valintojamme, tunteitamme ja ajatuksiamme, mikä on hauskaa seurata ja harvoin tässä muodossa nähtävillä. Käsitys, että soluilla on tietoisuus ja koska kehomme rakentuu soluista, proteiineista (peptideistä) heräsi mielessäni kysymys kuinka tietoisia minun soluni, tai minä ”itse” olen elämäni valinnoista, tunteista, joita käyn läpi ja tilanteista joihin tunnun ajautuvan toistuvasti? Tietoisuuden tuominen arkipäivään ja kehoon ihan solutasolla kun on ollut työn alla jo vuosia…

Tunteilla, sanoilla, ajatuksilla on joka tapauksessa erittäin suuri merkitys ja vaikutus sinuun, halusit tai et. Se kuinka puhut itsellesi, vaikka hiljaa mielessäsi, vaikuttaa ihan suoraan solujesi hyvinvointiin. Elokuvassa valotetaan hiukan myös japanilaisen Masaru Emoton työtä: kuinka hän löysi vesikiteiden avulla ihan uudenlaisen maailman. Vesikiteet ovat huikaisevan kauniita, muuttaen muotoaan ja kristallisoitumistaan ratkaisevasti sen mukaan kuinka niille puhutaan tai minkälaisessa ympäristössä ne ovat. Ihmiselimistömme muodostuu suurelta osin vedestä, joka muistuttaa selkeästi miksi ei vain kannata, vaan on elintärkeätä olla kiitollisia ja rakastaa kaikkea elämää. Hän on kirjoittanut työstään monia kirjoja, joista ensimmäinen ”Veteen kätketyt viestit” ilmestyi suomeksi v.2005. Sitä ei ole enää saatavilla, mutta jatkoteoksia kyllä. Suosittelen vilpittömästi lukemaan näitä; kuvat ja tarinat suorastaan hyväilevät sielua!

Eräs elokuvan kommentoijista on maailmankuulu tutkija Candace Pert, joka 1970 -luvulla ”löysi” opiaattireseptorit aivoista ja kuvansi ne. Hän kirjoitti työstään romaanin muodossa olevan erinomaisen kirjan, ”Molecules of Emotions”. Siinä hän kuvaa kuinka erilaiset ajatukset ja tunteet vaikuttavat terveyteemme ja keho-mieli on kokonaisuus sen sijaan, että ne olisivat kaksi toisistaan erillään olevaa yksikköä. Kirja on todella hyvä, ja antaa samalla katsauksen tiedemaailman raakaan todellisuteen, varsinkin naistutkijan asema on ollut hankala. Suosittelen tätä kirjaa kaikille, joita tietopuoli kiinnostaa!

Sitten itse elokuvan pariin, tässä versiossa on englanninkielinen tekstityskin, joka ehkä helpottaa katsomista.

Toivotan nautinnollisia elokuvahetkiä!