Mitä mieltä Trumpista?

Tämä oli mielenkiintoinen aihe koska mietin tuota itsekin kun sain kuulla valinnasta. Uskoi sitten Trumpin valintaan etukäteen tai ei, ei ole tärkeätä. Se miten suhtautua valintaan ratkaisi. Aika paljon samanlaisia ajatuksia kävin itsekin läpi mielessäni, tosin lopputuloksena tein tasapainotuksen, jonka aiheena oli ’Yllätyn iloisesti Trumpiin liittyvistä uutisoinnista’. Se jotenkuten toteutuikin, tarve oli suuri saada jotain positiivista ajateltavaa hänestä….

Mutta itse Jonetteen ja hänen aatoksiinsa! Jonetten omien ajatusten lomassa on Markin kanavointi Donald Trumpin nostattamista tunteista.

”Mitä ajattelen Trumpista? 4.1.2017

trump-smilingViimeisen kuukauden aikana monet ovat kysyneet minulta tätä. Joten tässä on ajatuksiani ja joitakin huomioita, joita olen kanavoinut henkioppaaltani ’MARK:ilta’.

Kuulin uutisen Trumpin yllättävästä valinnasta turistioppaaltani matkallamme Mekong -joella Kambodjassa. Olimme siellä eräässä kelluvassa kylässä. Ryhmämme vietti yön kelluvassa kodissa, joka kuului krokotiilejä kasvattavalle perheelle. Krokotiilit olivat häkeissä talon alla, jossa nukuimme. Sopivaa symboliikkaa. Monien amerikkalaisten tavoin – jotka emme äänestäneet häntä, ja jopa niiden, jotka äänestivät, olimme kaikki shokissa.

Jep, meidät syöstiin suoraan klassiseen suruprosessiin:

  1. Kieltäminen. Shokki oli alkuun niin suuri, ettemme voineet sitä uskoa todeksi.
  2. Neuvottelu. Käsittelemme shokkia ideoilla, jotka voisivat lieventää lopputulosta. Kuinka tämä on  mahdollista? Ehkäpä äänet lasketaan uudelleen? Tulosten täytyy olla vääriä. Eikö Hillary voittanut kansanääniä? Voisinkohan langettaa loitsun, tai sanoa jonkin todellisuutta muuttavan rukouksen ja saada muita ehdokkaita seuraavaksi presidentiksi?
  3. Viha. Aivan niin! Suuttumusta kaikkia niitä kohtaan, jotka äänestivät häntä. Suuttumusta kaikkia niitä kohtaan, jotka olivat liian laiskoja äänestääkseen. Vihaa sitä kohtaan, ettei naisten oikeuksia, vähemmistöjen oikeuksia, ja köyhien oikeuksia nyt kunnioiteta. Viha on niin voimakas tunne, ettei sitä niin vain niellä, joten sitä suojellaan. Viha on voimaakkaampien tunteiden kuten Suru ja Pelko alkuperäinen naamio.
  4. Suru/pelko. Pelkkää kipua. Surua. Loukkaantumisen tunne. Pettymys. Menetys. Tunne, jota pelkäät. Monet puhuvat pelostaan nykyisin.
  5. Hyväksyminen. Rehellisesti sanoen, en ole vielä siellä. Hyväksyn lähtökohtaisesti demokratian. Kunnioitan presidenttiyttä. Pysyn kaukana draamasta, ja olen paremmin oppinut pysymään neutraalina. Sormet ristissä. Etsin keinoja pysyä toiveikkaana. Olen optimisti.

against-trump

Vihan ja pelon vaiheita, kanavoin MARKIA seuraavasti:

”Uskot, että oikeutettu viha on hyväksyttävää. Me sanomme, että kaikki viha tuhoaa. Mailmassa vallitseva epätasapaino on kutsu tasapainottamaan. Se on kutsu pysyä neutraalina, ei toisen puolelle kallistumista. Vaa’an kallistuminen eestaas ei ole oikea tapa luoda vakaata yhteiskuntaa. Laajempi neutraali tila on kaikenkattava ja aktiivinen. Pidä se itselläsi. 

Asemat, olivat ne kuinka oikeutetusti saatuja tahansa, sisältävät mahdollisuuden kieltää vaihtoehtoisen aseman. Kaiken konfliktin taustalla on aina jonkun toisen aseman kieltäminen tai heidän oikeutensa siihen. Se on rankkaa. Vaatii jonkun seisomista omassa elinvoimassaan nähdäkseen kaikkien muidenkin elinvoiman kauniina, loistavana ja oikeutena pitää sitä säkenöivänä eikä tuntea oloaan uhatuksi sen vuoksi.  

Yhteiskuntanne on tällä hetkellä voimaton epäaidon vallan edessä – usein rahan valtaa tai aseman valtaa kohtaan. Tämä ei ole ihmisyyden korkein ilmaisukeino. Kun tunnet sääliä tai suuttumusta asioista, jotka eivät liity sinuun, on harhakuvalla sinusta edelleen tiukka ote. 

Nähdessäsi ihmisiä seisomassa omassa kovaäänisessä epäaidossa voimassaan (monet heistä ovat poliitikkoja), on se kutsu seistä täydemmin omassa voimassasi. Kuten miljoonat teistä tekevät, luo se käännekohdan, jossa ne, jotka elävät epäaidossa voimassa eivät koskaan voi viedä voimaa pois niiltä, jotka seisovat täydesti omassa elinvoimassaan.”

Trumpin valinnassa on monta puolta. Mikä sen viesti on?

  Chopra sanoo, että Trump tuo esiin ihmisyyden pimeän puolen. ”Hän edustaa kollektiivisen tietoisuuden tilaa, joka pelkää, jolla on uinuvia ennakkoluuloja, vihaa … trumppenceselvyyden hetki meille kaikille nähdäksemme, että tämä on meidän pimeä puolemme … meidän varjomme. ”

Meidän täytyy kysyä itseltämme: ”Mitä sellaista tämä näyttää meille mitä olemme pelänneet tunnustaa? Missä on meidän piilorasismimme, eristäytyneisyytemme, vihamme ja pelkomme?” Jos emme koskaan näe sitä, emme voi puuttua siihen. Asian tunnustaminen on hyvä asia. Se on filmin prosessoimista pimeässä huoneessa, joka sallii negatiivisen syntyä ja muuttua kauniiksi kuvaksi. Pimeä huone on elintärkeä tässä prosessissa.

Trump ei vain osoita meille kollektiivista ahdistustamme. Hän lupaa korjata sen. ”Minä voin tehdä sen. Teen Amerikasta mahtavan jälleen. Luon työpaikkoja, pidän maahanmuuttajat poissa, pommitan ISIKsen taivaan tuuliin.” Me haluamme uskoa kaiken mitä hän sanoo. Haluamme hänen korjaavan kaiken, tekevän kaikesta OK meille. Haluamme pelastajan. Haluamme muutosta …maksoi mitä maksoi.

Hillary Clinton edustaa maskia, illuusion jatkumista, status quota. Lehtimiehet ovat kutsuneet Trumpia ’Mestari-illuusionistiksi’; brändin rakentamista, miljardien. Itse näen hänet Mestari haaveiden haihduttajaksi. Hänen roolinsa ennalta arvaamattoman röyhkeytensä kautta voi olla haastaa illuusio, sen hajottaminen. Ehkäpä hän haihduttaa haaveet, haihduttaa kaiken mikä oli ennen.

Kaikki valtakunnat rappeutuvat. Kysymys, jota esitän itselleni on: ”Alkaako se ensin taloudellisella rappeutumisella, vai  perusteellisella rappeutumisella arvojen laukaisemana?”

Hyväksymiseni osana, päätän uskoa, että jotkin Trumpin haastamat asiat ehdottomasti tarvitsevat huomion kiinnittämistä niihin, niiden pilkkomista, jotta uusi ja erilainen maailma voisi paljastua.

Minulla oli tapana pitää politiikasta itse asiassa. Silloin kun idealismia ei vielä todellisuudella päihitetty.
mark-the-real-trumpTämä kuva poikaystävästäni Markista on otettu lokakuussa 2016.  Hillaryn kannattajana en ollut erityisemmin ilahtunut. Kiusasin häntä siitä, että se oli vain pahvista leikelty, mutta täytyy myöntää, että se on hyvä kuva kummastakin!

                                                         *******************************************

Ja sitten englanniksi alkuperäinen artikkeli!

What do I think about Trump?

January 4, 2017 — 

                                              Over the past month many people have asked me this what-do-i-think-about-trumpquestion. So here are my thoughts and some quotes that I’ve channeled from my Spirit Guide, ‘MARK’

I heard the news of Trump’s surprising win from our tour guide while we visited a floating fishing village on a lake off the Mekong River in Cambodia. Our group was spending the night in the floating home of a family who raises crocodiles. The crocs were literally in pens below the house where we slept. The symbolism seemed apt.
Like most Americans—those who didn’t vote for him, and even those who did, we were in shock.

Yep, we were thrust headfirst into the classic grief process:

1.  Denial. The shock is initially too great to believe it could have happened.

2.  Bargaining. We handle the shock with ideas that might mitigate the outcome. How could this be? Maybe there will be a recount? The results must be wrong. Didn’t Hillary win the popular vote? Could I cast a spell, or say some reality-shifting prayer and have some other candidate be our next president?

3.  Anger. You got that right! Anger at all those who voted for Trump. Anger at those too lazy to vote. Anger that women’s rights, minority rights, and the plight of the poor might not be honored. Anger is a strong emotion that isn’t ready to be taken in, so it is projected. Anger is the initial mask for the more painful emotions of Grief and Fear.

4.  Grief/Fear.  Just plain pain. Sadness. Feeling the hurt. The disappointment. The loss. Feeling your Fear. Many people are talking about their Fear these days.

5. Acceptance. Honestly, I’m not fully there yet. I do accept the premise of our democracy. I do honor the office of the presidency. I am staying out of the drama, and am getting better at remaining neutral. My fingers are crossed. I’m looking for ways to remain hopeful. I am an optimist.

 

Considering the Anger and Fear phases, ‘MARK’ channeled this:

img_2855

“You believe that righteous anger is admissible. We say that all anger is destructive. The imbalance you see in the world is a call to rebalance. It’s a call to be neutral, not to another side of the pendulum swing. A pendulum swinging back and forth is not the way to create a stable society. An expanded neutral space is inclusive and active. Hold that in yourself.

“Positions, no matter how righteously held, always have the prospect of disavowing an alternate position. Disavowing of someone else’s position or their right to their position is the foundation of all conflict. It’s hard. It takes someone to stand in the flow of their own life-force to also see everyone else’s life-force as beautiful, brilliant, and having the right to be shining, and to not be threatened by it.

“Your society is currently one of powerlessness to inauthentic power—often the power of money or the power of position. This is not humanity’s highest expression. Feeling sorry for or feeling angry at things outside yourself keeps the illusion wrapped around your throat.

“When you see people standing loudly in inauthentic power (many of your politicians), it is a call to stand more fully in your power. As millions of you do that it creates a tipping point where those who live in inauthentic power can never take power from those who stand fully in their life force.”

 

There is a lot to look at in Trump’s election. What is the message?

trumppenceChopra says that Trump brings out the dark side of humanity. “He represents a state of collective consciousness that is in fear, that has dormant prejudice, hatred… It’s a moment of sobriety for all of us to see that this is part of our dark side… our shadow.”

We need to ask ourselves, “What is this showing us that we’ve been afraid to acknowledge?  Where is our hidden racism, isolationism, anger and fear?” If we never see it, we can never address it. Acknowledging what we haven’t wanted to look at is a good thing. It is the film’s processing in the darkroom that allows the negative to give birth to a beautiful photo. The dark room is vital to the process.

Trump isn’t just showing us our collective angst. He promises to fix it. “I can do this. I can Make America Great Again. I’ll create jobs, keep out immigrants, bomb the hell out of ISIS.” We want to believe everything he says. We want him to make it all OK for us. We want a savior. We want change… at all costs.

Hillary Clinton represented the mask, the continuation of the illusion, the status quo.  Journalists have called Trump the ‘Master Illusionist’; building his brand, his billions. I see him as a Master Diss-Illusionist. Through his unpredictable brashness his role may be to challenge the illusion, breaking it apart. Or perhaps he is a Dissolutionist, dissolving what was there before.

All empires decline. The question I’m asking myself is: “Does it begin first with  an economic decline, or is it a fundamental decline in values that triggers the fall?”

mark-the-real-trumpAs part of my acceptance, I choose to believe that some of the things Trump is challenging absolutely need to be called into question, broken down so that a new and different world can emerge.

I actually used to like politics. Back when idealism wasn’t trumped by reality.

This photo of my boyfriend Mark was taken in October 2016. As a Hillary supporter I wasn’t thrilled. I teased him that it was just cardboard cut-outs, but I have to admit: It is a good photo of both of them.😉


Mainokset

Are you afraid of death?

Jälleen kerran mielenkiintoinen, ja aina ajankohtainen jollekin, nimittäin pelot, varsinkin kuoleman pelko. Vai kuinka? Olen itse käynyt sen läpi, siis tuon kuoleman pelon, mutta jostain kumman syystä niitä pikkuisen pienempiä pelkoja on vielä jäljellä takakontissa minullakin…eli hommaa riittää.

Seuraavassa Jonetten blogista löydetty artikkeli:

”Pelkäsin pikkutyttönä kaikkea – varsinkin öisin. Koneet kuulostivat pommeilta. Mietit varmasti miten tyttö jostain Coloradosta voi tietää miltä pommit kuulostavat. Ehkä entisten elämien muistoja – selittämättömiä traumoja, joita kannamme. Pelkäsin murtovarkaita, kurkistelijoita, tulia, ja erityisesti noitia.

Leikkikaverini kertoi, että ”Mansikkanoita” eli erityisessä paikassa hänen jääkaapissaan. Yöllä hän sitten muuntui täysimittaiseksi noidaksi! Pelkäsin kuollakseni vuosia lapsena. Vaikka minulla oli oma huone – luksusta kahdeksanlapsisessa perheessä, nukuin mieluummin pikkusiskojeni kanssa tunteakseni oloni turvalliseksi.

Kaikki muuttui kun täytin 12 vuotta. Minulla oli ns. ’Lähellä kuolemaa -kokemus’ (Near Death Experience). Ei se tavallinen – koska en kuollut fyysisesti. Se tapahtui erittäin todentuntuisessa unessa, jonka muistan vieläkin selkeästi. Kuolin siinä unessa – syy ei ollut tärkeä enkä edes muista sitä. Yritin kovasti olla kuolematta, peläten mielettömästi. Yhtäkkiä en enää jaksanut taistella ja antauduin kuolemalle. Siirryin samantien sanoinkuvaamattomaan rauhan tilaan. Kaikki oli OK, enemmän kuin OK…taivaallisen autuaallista. stairway-to-heaven

Sitten BAM! Minut repäistiin pois tästä kuolemanjälkeisestä Nirvanasta. Kuulin – jälleen, että se oli vain ’unta’ – kahden lääkärin sanovan: ”Hyvä, hän palaa takaisin.” Muistan tunteneeni vihaa, etten saanut jäädä siihen rauhan tilaan.

 

Se oli vain unta, mutta se oli hyvin todellinen kokemus minulle. Siitä hetkestä lähtien en enää pelännyt kuolemaa, mikä on auttanut minua, en enää pelkää elämää. Hetkessä kaikki muuttui. Universumi antoi pienelle tytölle lahjan – moniulotteisen kokemuksen, spontaanin paranemisen.  Sitä mukaa kun verhot haalistuvat, tällaiset lahjat – ilmaantuvat ne miten tahansa – yleistyvät meille kaikille. Universumi on tukenamme, enemmän kuin osaamme kuvitellakaan.   

En ollut ajatellut vuosiin tätä henkilökohtaista käännekohtaani pelosta rauhaa. Viime kuussa osallistuin Lähellä kuolemaa -kokemusten symposiumiin Tri Raymond Moodyn kanssa, joka on näiden kokemusten kummisetä. Hänen kirjansa ovat auttaneet miljoonia ihmisiä ymmärtämään elämää elämän jälkeen. Oli kunnia viettää aikaa hänen kanssaan. Häntä kiinnostavat henkiset heräämiset, myös ne joissa ei ensin kuolla. Meillä oli tilaisuus kuvata pitkähkö keskusteluvideo, jossa Tri Moody haastattelee minua omista moniuloitteisista kokemuksistani MARK’in kanssa. (Ilmoitan kun se on editoitu ja saatavilla).”

dr-moody

Voit kysyä itseltäsi tämä kysymyksen: Kuinka universumi on tukenut sinua – ehkä epätavallisilla tavoilla, joita et ole koskaan edes ajatellut?

Vastaavanlaiset unet ovat varmasti melko tavallisia monelle lapselle, ja kenties aikuisellekin? Olen itse käynyt läpi erilaisia pelkoja, päällimmäisenä tulee mieleeni elämän pelko, joka ehkä alkoi joskus kuolemasta ja sen pelosta. Todennäköisesti. Ns. entisten elämien muistot kyllä ovat seurana nin kauan kuin niitä kannamme mukanamme. Itse olen kokeillut monia ’menetelmiä’, joista päällimmäisenä tulee mieleen PSYCH-K, jossa käsittelemme mm. tätä erittäin voimakasta pelkoa, käyden läpi niin syntymän ja sen mukanaan tuomat mahdolliset traumat, kuin kuolemankin ja sen jälkeisen tilan. Kunnes ei ole enää tarvetta tehdä sitä ja saavutat tuon Jonetten kuvaaman rauhan tilan.

**********************************

Laitan tähän tapani mukaan myös Jonetten alkuperäisen artikkelin, englanniksi, of course!

I Was Afraid of Everything…

October 30, 2015 — Leave a comment

halloween red witch

As a young girl I was afraid of everything—especially at night. Planes going overhead sounded like bombs. You might ask how a young Colorado girl even knew what a bomb sounded like. Probably past-life memories— unexplainable  traumas that we all carry.) I was afraid of burglars, window-peekers, fires, and especially of witches. 

A playmate told me that “The Strawberry Witch” lived in a special strawberry in her refrigerator. At night the strawberry turned into a full-sized red witch! I was terrified for many of my childhood years. Even though I had my own bedroom— a luxury in a family of eight, I would choose to sleep with my little sisters so I would feel safe.

It changed one night when I was 12 years old. I had a near death experience (NDE). Not the normal kind— as I didn’t physically die. It happened in a very real dream, that I can still vividly recall. In the dream I was dying—the cause of death was unimportant and I don’t even remember it. I struggled hard not to die, feeling immense fear.  Suddenly, I could no longer fight it and I surrendered to death. That moved me into a place of indescribable peace. It was all OK, more than OK… It was heavenly bliss.stairway to heaven

Then BAM! I was snatched out of this post-death Nirvana. I heard—again, this is all a ‘dream’—two doctors saying: “Good. I I think she’s coming back.” I remember feeling angry that I couldn’t stay in that state of peace.

It was only a dream, but it was a very real experience for me. From that moment on I was not afraid to die, and that helped me to not be afraid to live. In a moment everything changed. The Universe gave a scared young girl a gift— a multi-dimensional experience, a spontaneous healing. As the veils thin such gifts—however they appear— will be more commonplace for all of us. The Universe has our back, more than we can begin to imagine.

I hadn’t thought of this personal turning point from fear to peace in a long time. Last month I attended a Near Death Experience symposium with Dr. Raymond Moody, the godfather of NDE’s. His books have helped millions of people understand life after life. It was an honor to spend time with him. He is interested in all spiritual awakenings, including those that don’t involve dying first. We had an opportunity to video a lengthy conversation in which Dr. Moody interviewed me about my inter-dimensional experiences with ‘MARK’.  (I will let you know when the video will be edited and available.)

dr-moody

“You might ask yourself the question, How has the Universe supported you— perhaps in unusual ways that you’ve never thought about?”

Happy Halloween! – Love & Light, Jonette

headshotJonette is a spiritual adventurer, and modern-day shaman who leads spiritual tours to power places around the globe. She is a gifted channel, oracle, and author of the internationally best-selling books “The Eagle and the Condor” and “Soul Body Fusion®.” She is founder of the Soul Body Fusion® method for healing and beyond. With her guide “Mark” she teaches people to reach multi-dimensional and quantum states of consciousness. www.JonetteCrowley.com, www.SoulBodyFusion.com

Copyright 2015 Jonette Crowley.

Soul Body Fusion® tarina

Soul Body Fusion® ihme ja missio meille kaikille?

Laitan tähän erään tarinan SBF:n vaikutuksesta, jonka löysin (jälleen kerran Jonetten blogista) ja joka muistuttaa meitä mitä kaikkea voimme tehdä muiden eteen, auttaen samalla itseämme. Niin pieniä asioita ja suuria vaikutuksia…

Lokakuu 2014photo 1

Henry oli hirveässä onnettomuudessa, jossa hän koki vakavan trauman murskaten hänen jalkansa, ja jättäen hänet koomaan 7 päiväksi. Ystäväni Lynn tiesi, että hänen täytyi käydä sairaalassa päivittäin ja tehdä SBF Henrylle puhuen samalla hänen sielulleen kun Henry oli tajuttomana. Kun Henry tuli ulos koomasta hän sanoi ensimmäiseksi ’Lynn’, eikä oman vaimonsa nimeä. Kun Lynn pääsi sairaalaan, Henry kertoi olleensa kadoksissa jossain hirvittävässä ja erittäin synkässä paikassa. Hän ei tiennyt kuinka selvitä sieltä takaisin kunnes kuuli Lynnin äänen. Henry seurasi valoa takaisin omaan kehoonsa. Henry pääsee takaisin kotiinsa sairaalasta huomenna!

Kuullessani tämän tarinan, se kosketti minua paljon, varsinkin Henryn kertomus helvetin esikartanosta tai astraalitasosta. Mikä hirvittävä paikka eksyä. Meditoin kutsuen enkeleitä, Mestareita, oppaita, ja kaikkia meitä, jotka ylläpidämmme voimakasta valoa yhteen astraalitasolle ja käytämme energiaamme ja rakkauttamme kirkastaakseemme sitä, luoden samalla valoisia paikkoja sieluille, jotka eivät löydä tietään kotiin.

Tänä aamuna sitten, aikomuksenani tämä missio, nousin hämmästyttävän armon tilaan. Kehoni todella tuntui kuin kultaiselta plasmalta. Solar plexukseni oli valtava – kuin säkenöivä aurinko. Olen käynyt tuolla aiemminkin, usein. Jopa lapsena muistan käyneeni siellä. Mutta koskaan en ollut pystynyt pysymään siellä muutamaa minuuttia kauempaa. Se ei ollut niinkään Valokeho vaan enemmänkin jotain fyysistä. Kysyessäni asiaa, vastauksena tuli ”Superkeho”.

Nyt olen lentokentällä odottaen lentoa Sveitsiin. Voin vieläkin tuntea valon sykkeen ja säkenöivän kultaisen plasman. Se tuntuu minusta valtavalta läpimurrolta integroida henki materiaan.

Nyt ehdotankin meille kaikille mennä tyhjään tilaan, mahdollisimman korkealle (energiatasolle), aikomuksena palvella ja luoda Valon tiloja, joihin voi tulla pakoon astraalitasolle kaikki sielut, jotka joko haluavat palata takaisin maan päälle tai siirtyä eteenpäin Valoon. 

Kun otamme tehtäväksemme näitä kosmisia missioita, saamme aina armoa ja uusia lahoja. Kiitos siitä, että palvelet ihmiskunnan evoluutiota.

Sama sitten englanniksi:

A Soul Body Fusion® Miracle and a Mission for All of Us

October 16, 2014 — 1 Comment

”Henry had a terrible accident in which he experienced severe trauma, a shattered leg, and was in a coma for 7 days. My friend Lynn knew it was important to go to the hospital daily and do a Soul Body Fusion® for him and talk to his soul while he was unconscious. When he finally came out of the coma the first thing he said was ‘Lynn’, not his wife’s name. When Lynn got to the hospital Henry explained that he had been lost in a terrible and very dark place. He didn’t know how to get back until he heard Lynn’s voice and he followed the light back to his body! Henry will be going home from the hospital tomorrow!

photo 1When I heard this story it touched me so, especially Henry’s description of limbo or the astral plane. What a horrible place to be lost in. So I meditated calling in all the angels, the Masters, the guides, and all of us who hold a powerful light to gather together in the astral plane and use our energy and love to clear it, creating places of light for souls to find their way back home.

This morning with this mission as my intention, I was lifted to an amazing state of grace. My body truly felt like golden plasma. My solar plexus was huge — like a radiating sun. I have touched into this space several times before.  Even as a child I remember it. But I was never able to hold it for longer than a few minutes. It was not a Light Body it was something much more physical. When I asked, the answer came ‘Super Body.’

Now I’m at the airport waiting to fly to Switzerland. I can still feel the pulsing light and the scintillating golden plasma. This feels to me like a major breakthrough in integrating spirit into matter.

The job I suggest to all of us is to get into a clear high space, with the intention of gathering together in service to create places of light and refuge in the astral planes for any souls to use to either return to earth, or to move on to the Light.

When we undertake these cosmic missions we are always given grace and new gifts. Thank you for being of service to the evolution of humanity.”

(CopyRight 2014 www.JonetteCrowley.com)

 

Kieltäminen parantamisen välineenä, Denial isn’t a Strategy for Healing

Don't see, speak or hear

Lukiessani Jonetten uusinta blogikirjoitusta, en voinut kuin nauraa sen vuoksi, että se toi toisenlaisen lähestymistavan samaan asiaan, eli pelkoon ja sen kaivelemiseen, mitä juuri olemme kurssilla oppineet PSYCH-K®:n avulla. Samat kotiläksyt eri kautta…

KIELTÄMINEN HUONO STRATEGIA PARANTAMISEN VÄLINEENÄ, SE ON STRATEGIA HENGISSÄPYSYMISEEN

Jonette Crowleyn blogikirjoitus

Tervetuloa entiset marttyyrit”, oli MARK’in kommentti ensimmäisellä kurssillamme nimeltä Awakening Your Multi-Dimensional Gifts’ (suomeksi suurinpiirtein Moniuloitteisten lahjojen herättäminen), kurssitrilogiaSTA. Tunnin teemana oli auttaa meitä lievittämään kipua ja kärsimystä. Tämä tuli vastauksena pyynnölleni aiemmin sillä viikolla, no, se oli raivopuuska Sielulle/Hengelle, esittäen kiihkeän kysymyksen ”Miksi emme voisi lievittää ainakin osaa jokaisen ihmisen kärsimyksestä???”

MARK huomautti, että ennen kuin pääsemme kärsmyksen syvimpiin tasoihin – jotta voisimme vapauttaa sen, meidän täytyy ensin keskittyä kahteen valtavaan haasteeseen. Ensimmäinen on kieltäminen, joka kattaa seuraavan haasteen, joka on pelko. Pelkäämme nähdä pelkoa, joten kiellämme sen ja vaikenemme siitä. Meidän täytyy ensin poistaa kieltämistä peittävä laastari, jotta voisimme nähdä sen alla oleva haavaN, mitä pelkäämme. Vasta sitten voi kärsimys vapautua. MARK antoi meille kotitehtäväksi olla säälimättömiä kaivaessamme kieltämisen alla olevia asioita ja kohdata pelkomme tuodaksemme valoa piilotettuihin asioihin.

Kuten suurin osa meistä, olen erittäin hyvä kieltämään unohdetttua kipua, jota kannan mukanani. En ollut keskittynyt tekemään kotitehtäviäni.

Viime viikolla Mark (fyysinen kaverini – on todella hämmentävää kun he ovat molemmat samannimisiä, fyysinen ja henkinen Mark) ja minä osallistuimme viehättävään tapahtumaan, jonka jälkeen istuimme terassilleni juomaan kupilliset teetä. Hän hieroi hellästi jalkapohjiani, ja yhtäkkiä jokin järkkyi sisälläni, jokin ”ikävä” tunne menneisyydestäni. ”Voi ei, se herätti jonkin lapsuuden aikaisen trauman”, sanoin samalla kun kyyneleet kihosivat silmiini. Olin neljän vanha ja kotihoidossa. Pelkäsin lastenhoitajan aviomiestä, ”Tuo paha mies satutti minua”, sanoin lapsen äänellä, vaikken muistanut eikä edes tarvinnut muistaa mitä hän teki.

Tuskaiset nyyhkytykset purkautuivat ilman varoitusta, meidän kummankin yllätykseksi. Mark piti minua samalla kun käperryin hänen syliinsä nyyhkyttäen, hyperventiloiden – tuntien syvälle tukahdutettua kipua. Kehoni muisti tunnekivun, se ei tarvinnut rationaalista vahvistusta siirtyäkseen kieltämisestä ja vuosikymmeniä kestäneestä torjunnasta. Kesti lähes tunnin, nyyhkyttämistä, sanatonta lohdutusta Markin käsivarsilla, että kärsimys vapautui. Tänään tunnen oloni tyhjäksi, mutta kevyemmäksi. Kehoni värähtelee eri tavalla. Voin vain toivoa, että suojamuuri joka ilmenee kroonisena jännityksenä, voimakkaana varuillaan olona ja tarpeena suojella itseäni alkoi rakoilla.

 Olen kiitollinen siitä, että kehoni oli valmis tekemään kotitehtävänsä kaivella tunneperäistä kipua rationaalisen kieltämisen läpi. Tunnen oloni huomattavasti parantuneeksi draamasta, jota kannoin mukanani.

Niin ikävältä kuin se tuntuukin, antakaa itsellenne mahdollisuus syventyä syvimpiin kipuihinne ja iloitkaa sen tuomasta keveydestä kun se poistuu. Tämä muistutti minua siitä, että kieltäminen ei ole parantamisen väline, vain hengissäpysymisen väline.

Lisätietoja MARKin uudesta ’Awakening your Multi-Dimensional Gifts: Treasures From Beyond Part I’ kurssista, klikkaa tästä

Sitten alkuperäinen englanninkielinen versio:

Denial isn’t a Strategy for Healing; it’s only a Strategy for Survival

by Jonette Crowley

Welcome ex-martyrs,” was MARK’S opening line in our first class of the ‘Awakening Your Multi-Dimensional Gifts’ trilogy of courses.* The theme of the class was to help us alleviate pain and suffering. This came in response to my request earlier that week, okay, it was a temper tantrum to Spirit, asking vehemently: “Why can’t we alleviate at least some of each human’s suffering???”

denialMARK pointed out that before we can access the deepest levels of suffering— so we can release it, we first have to address 2 formidable challenges. The first is denial, which covers over the second challenge, which is fear. We’re afraid to see the pain, so we deny and stuff it. We have to rip off the Band-Aid of denial to see the wound that we are afraid of. Only then can the suffering be released. MARK gave us the homework to be relentless in digging below denial and facing the fear to bring light to that which was hidden.

Like most of us, I am so good at denying pain that I’ve forgotten that I’m still carrying it around. I wasn’t focused on doing the homework.

Last week, Mark (my physical guy—-it truly is confusing to have both physical and spiritual Marks) and I attended a lovely event and then settled down on my patio for a cup of tea. Tenderly he rubbed my feet, but something jolted me into an “icky” feeling from my past. “Oh no, it’s triggered some childhood trauma,” I said as tears welled up. I was four years old at an in-home daycare. I was scared of the babysitter’s husband. “That bad man hurt me,” I said in a young voice, though I couldn’t and didn’t need to remember what he did.

Wrenching sobs erupted without prelude, taking both of us by surprise. Mark held me as I curled up in a fetal position, sobbing, hyperventilating—feeling deeply repressed pain. My body remembered the emotional pain, it didn’t need rational confirmation to move through the denial and the decades of repression. It took nearly an hour of gut wrenching sobs, wordlessly comforted in Mark’s arms for the suffering to be released. Today I feel empty but lighter. My body vibrates differently. I can only hope that there has been a chink in the armor of my chronic tension, hyper-vigilance and the need to protect myself.

I’m grateful that my body was ready to do the homework of digging through my rational denial of emotional pain. I feel considerably healed from a drama I forgot I carried.

As ugly as it might be, please give yourself the opportunity to purge your deepest suffering and to rejoice in the lightness it’s departure grants to you. This reminds me that denial is not a strategy of healing, it is merely a strategy for survival.

For more information about the MARK’s current course, Awakening your Multi-Dimensional Gifts:Treasures From Beyond Part I – Practical Integration of Multidimensionality, click here.

(CopyRight 2015 www.JonetteCrowley.com)

‘Mark’ is a cosmic being channeled by Jonette since 1989. His goal is to lift humanity above the structures of our 3-D consciousness. “Your reality is a reflection of your level of consciousness.” He leads weekly recorded courses introducing us experientially to the higher dimensions of awakening. This is exploration at the very edges of human spiritual awareness. There is nothing like these on-going courses for expansion and transformation. To get a taste of ‘Mark’ for free, go to our ‘Listening and Viewing Room.’ Click here to order current or past Mark courses as audio links, CD’s, or simply get the transcripts.

Uusi Maa ja feenikslintu, The Phoenix

Seuraava kaunis tarina on romanialaisen 9 -vuotiaan Cătălin Oganovicin kertoma ja hänen äitinsä kääntämä tarina, joka julkaistiin Jonetten blogissa 29.5.2015. Tarina osoittaa hyvin lasten viisautta, eikö totta? Laitan loppuun englanninkielisen alkuperäisen tarinan.

”Kun mitään ei vielä ollut olemassa, ennen valoa, ennen elämää, Jumala päätti luoda alun. Sitten hän loi Feeniksin. Feeniks oli majesteetillinen olento, ainoa laatuaan. Sillä oli tulihöyhenet, timanttinen töyhtö ja kultainen nokka. Sillä oli kaikki mitä se voisi kaivata, paitsi aikaa. 

phoenix

Jumala loi feeniksin luodakseen maailman, jotta kun feenikslintu kuolee, puhdas ja mahdoton energia riittäisi valaisemaan, luomaan ja ylläpitämään elämää. Ja eräänä tiettynä päivänä näin todella tapahtui… Feenikslintu tunsi muuttuneensa ja heikentyneensä, valoaura sen ympärillä kuihtui pois, höyhenten tuli sammui, ja eräänä tiettynä hetkenä se ei tuntenut enää….

Räjähdys teki jotain mihin mikään elämä ei kyennyt: se loi. Myöhemmin maailma kävi läpi tapahtumia viimeisten 5 miljoonan vuoden ajan ja feenikslintu hajosi kappaleiksi, vajoten maailmaan tuhkana.

Vasta vuonna 2015 tuhka jäsentyi uudestaan planeetalle nimeltä Maa, missä perusolennot ovat kaksijalkaisia, joita kutsutaan ihmisiksi. Feenikslintu ei ollut enää majesteetillinen: ei enää timanttista töyhtöä tai kultaista nokkaa, ei sen puoleen hienoja höyheniä, se oli vain punainen lintu. Se lensi maan ympäri vihaten mitä näki: pahoja tekoja ja epäreiluja päätöksiä, jotka johtivat sotiin, jotka heittivät ihmisiä takaisin alkulähteelle, kuoleman jälkeiseen maailmaan, luojalleen. Tympääntyneenä näkemäänsä, se havaitsi köyhän 21 -vuotiaan nuorukaisen, jolla oli puhdas sydän. Se lensi nuoren miehen olalle, ja miehen huomatessa linnun, hän ei pelästynyt vaan silitti sitä kysyen: ’Hei, kaunis lintu. Ollaanko ystäviä?’ Odottamatta vastausta, poika hämmästyi kun lintu sanoi rauhallisesti: ’Kyllä’.

Vuosia kului ja feenikslintu nautti karkulaisen elämästä yhdessä nyt mieheksi kasvaneen kaverin kanssa. Maailma oli kuitenkin rankka: oli kansainvälinen sota ja maat tuhosivat toisiaan. Feenikslinnun mieleen tuli idea: sellainen, jota ei voinut yksin toteuttaa. Eräänä päivänä se sanoi miehelle: ’Maailma ei voi pysyä hengissä jos jotkut olennot tuomitsevat väärin, minun täytyy luoda uusi. Siihen tarvitsen sinun sydämesi puhdasta energiaa. Annatko sen minulle?

Vastaus tuli saman tien: ’Kyllä’. 

Sitten valopallo tuli miehen rinnasta ja meni feenikslinnun rinnasta sisään. Se tunsi jälleen, ettei se tunne mitään, luodessaan uutta maailmaa: maailmaa, missä ihmiset eivät koskaan opi mitään.

Loppu.Catalin

Selityksenä viimeiseen lauseeseen Cătălin antoi ”ihmiset eivät koskaan opi mitään” tarkoittaa, että Uusi Maa on kuin ”varjo” (hänen oma sanansa) ja jotkut ”vanhan maailman” ihmiset eivät tietoisesti (järjellään) ”tiedä” Uudesta Maasta. Lopuksi heidän sydämensä ja sielunsa ”oppivat” = ”tietävät” sen.

ja sama englanniksi:

THE PHOENIX

Guest Blog by 9 year old Cătălin Oganovici, Romania

(translated by Lucian Oganovici)

(Note: This story shows us the wisdom of the children. It was sent to me by his mother.)

PhoenixWhen nothing existed, before light, before life, before existence, God thought to create a beginning. Then He created the Phoenix. The Phoenix was the most majestic being, and she also was the only one. She had fire feathers, a diamond crest and a golden beak. She had everything she could have longed for, except for time.

God created the Phoenix in order to create a world, so that when the Phoenix died, the pure and unimaginable energy could have been enough to give light, to give life, to create the existence. And on a certain day, it really happened…  The Phoenix was feeling changed and weakened, the light aura around her was fading away, the fire on her feathers was extinguishing, and at a certain moment she felt she was not feeling any more…

The explosion did something what no existence can: it created. Afterwards the world passed through all happenings during the last 5 billion years, and the Phoenix disintegrated herself, and fell into the world as ash.

Only in 2015 the ash regrouped itself on a planet named Earth, where basic species are some two-legged entities named humans. The Phoenix was not so majestic any more: she had no longer a diamond crest and a golden beak, nor she had any fire feathers, she was just a red bird.  She circled the Earth in flight, and hated what she saw: evil deeds and unfair decisions leading to wars, which threw many people in the Afterworld, to its Creator.  Disgusted by what she saw, she saw a poor 21 years lad, but who had a pure heart. She landed on his shoulder, and when he saw her, the boy did not get scared, but caressed her easily and told her:

– Hello, beautiful bird. Do you want us to be friends?

CătălinNot expecting any answer, the boy was surprised when the bird told him calmly:

– Yes.

Many years passed, and the Phoenix enjoyed the runaway life together with the now-became man. But the world was a heavy one: it was international war, and the countries destroyed one another.  But an idea came to the Phoenix: one which she could not do by herself. And one day, she told the man:

– The world cannot exist with some beings judging so wrong, I must create a new one. But I need the energy in your pure heart. Will you give it to me?

The answer came immediately:

– Yes.

Then, an orb of light came out of the men’s chest and entered the Phoenix’s chest, and she felt again that she was no longer feeling anything, while she was creating a new world: a world about which humans will never learn anything.

The end.

The explanation Cătălin gave about the last sentence “humans will never learn anything” is that New Earth is like a “shadow” (his very word) and some of the people from “old earth” will not “know” consciously (with their rational mind) about New Earth.  And in the end it’s their heart and Soul they will “learn”=”know” about it.  

(CopyRight 2015 www.JonetteCrowley.com)