Healing yourself

Olet varmasti kuullut sinäkin, että silloin kun jokin asia, tilanne, vaikeus ihmissuhteessa tai epäonni tuntuu kiusaavan sinua, täytyy pysähtyä. Kuulin Janet Attwoodilta erään hienon tavan oppia kuuntelemaan Jumalan ääntä, omaa sisintään ja/muiden viestejä.

Mistä on kyse?

Ikään kuin joku tai jokin yrittäisi viestittää meille jotain, emmekä ole kuulleet tai vastaanottaneet viestiä. Kehomme kertoo oireillaan, että nyt on jokin vinossa, enkä tarkoita pelkästään kirjaimellisesti – joskin se voi tarkoittaa selkeästi, että nouse ylös, vaihda asentoa, liiku – vaan myös symbolisesti. Se on kehon tapa kertoa, että katso minua, en voi hyvin, auta minua, tee jotain!

Joskus viesti on jotain ei-kehollista, tai ainakaan tuntuvaa. Epämiellyttävä henkilö eri hahmoissa, ikävä tilanne, jossa sinut nolataan tai muu vastaava toistuu ja toistuu. Silloin on vaikeampi keksiä mitä voisi tehdä asialle, vai kuinka? Jos toistuva, tai pysyvältä tuntuva ihmissuhde, johon liittyy jotain selvittämätöntä, voi eri terapioiden lisäksi kokeilla ikiaikaisia keinoja selvittää asia, päästä selvyyteen.

Olen itse sitä mieltä, että tarkoitus ei ole aina ”hoitaa kaikki epämukavuudet nopeasti pois” ja hyvä tapa ratkaista asioita. Joskus on hyvä ja tarpeen tulla tietoiseksi niistä, niiden syistä, ja varsinkin jos haluaa kehittyä itse ihmisenä, ottaa oppia omista virheistään. Opin eräässä seminaarissa Janet Attwoodilta seuraavan harjoituksen, jonka avulla pääsee hiukan lähemmäs itseään, ja ehkä Jumalaakin?

Mitä voin tehdä?

  • Kysy itseltäsi voisiko minussa olla jotain, mikä heijastuu takaisin minuun, mitä en ole hoitanut/parantanut vielä? 

”You can search throughout the entire universe for someone who is more deserving for your love and affection than you are yourself, and that person in not to be found anywhere. You yourself, as much as anybody in the entire universe deserve your love and affection.”                                                                                                                                             Buddha

Jos kysymys on esimerkiksi riidasta tai välien selvittelystä, ehkä puhumattomuudetsa jonkun sinulle tärkeän ja läheisen ihmisen kanssa, keskity siihen. Ajattele tätä ikävää tilannetta tai hetkeä. Ota kynä ja paperia ja kirjoita ylös vastaukset kysymyksiin.

  • Missä oli sen kaamean hetken tai tilanteen tuoma lahja?

Mieti ja kirjoita kaikki mahdolliset pienetkin asiat, jotka tulevat mieleesi! Tämä on sinua varten… 😉

  • Mitä Jumala haluaa minun tietävän tai tekevän juuri nyt?

Kirjoita vastauksesi editoimatta ylös. Vastauksia tulee yllättävän paljon kun et ajattele sen enempää. Tämä ei ole analysointitehtävä, tämä on puhdistusta, sieltä sydämestä.

” Be kind to you.”       Buddha

  • Ajattele jotain asiaa, joka ei tunnu onnistuvan, et millään saa, miltä se tuntuu?

Kirjoita jälleen ylös tuntemuksesi: ”Olen surullinen kuin…”, ”Olen pettynyt koska….”, ”Tuntuu kuin…” jne.

  • Tee Ho’oponopono harjoitus sille asialle, tilanteelle, oireelle, ihmiselle…kunnes se muuttuu vähän.

Miksi Ho’oponopo, mikä se on? 

Ho’oponopono on hawaijilainen harjoitus, joka eheyttää sisältä, tuo harmoniaa niin itsesi kanssa kuin muiden kanssa. Sitä on kuvattu monella tapaa. En ole itse koskaan edes käynyt Havaijilla, joten omakohtainen kokemus paikan päältä puuttuu. Olen kyllä käyttänyt sitä ja pidän siitä. Kerron tässä osia eräästä artikkelista.

”Ensin se kuulostaa mantralta, jossa sanotaan: ”Olen pahoillani, anna anteeksi, kiitos, rakastan sinua”, ikään kuin henkisenä puhdistuksena. Sitä on kuvattu anteeksiannon ja sovinnonteon harjoituksena, ajatusvirheiden puhdistuksena – sillä voidaan korjata ongelmien lähteet ja fyysisen maailman sairaudet, hawaijilaisen katsantokannan mukaan. Sanamukaisesti käännettynä se tarkoittaa ’korjata, laittaa järjestykseen, uuteen kuosiin, korjata, muokata, säännellä, siistiä’.

Omista epäilyistä huolimatta, sisimmästäni tuli esiin asioita. Ensin kysymyksiä: Minkä vuoksi pitäisi pyytää anteeksi? Mistä pitäisi olla pahoillaan? Mistä pitäisi olla kiitollinen? Kun toistan: Minä rakastan sinua, tarkoitanko sitä todella? Miksi en jos en? Näiden lauseiden toistaminen, laulamalla vaikka, ja kohdistaen ne tiettyyn asiaan tai tilanteeseen tuo esiin omia ongelmia. Ne ikään kuin muokataan, niitä säädetään oikeaan taajuuteen sanojen ja niiden tarkoituksen kanssa. Lauseet toimivat kuin äänirautana, jokainen sävel säätää eri taajuudelle puhdistaen epäsoinnussa olevia säveliä sisimmästäni. Samalla se rauhoittaa mielen ja lopettaa ikävien asioiden ajattelun ja kaaoksen mielestä.

Miksi Ho’oponopono on niin voimakas?

Meidät on jaettu kautta ihmiskunnan historian etäisyyksien, kielen, kulttuurellisten ja uskonnollisten uskomusten, talouden ja hierarkian mukaan. Aina kun joku ehdottaa jotain, aina löytyy vastakkainen mielipide.Ho’oponoponon voima saattaa suurimman osan meistä yhteen, olla yhtä mieltä.

Lauseet kuten: ”Anna anteeksi, olen pahoillani, kiitos ja rakastan sinua” ovat erittäin tärkeitä ja arvokkaita. Jos on olemassa kollektiivinen tietoisuus, niin kuin Jung ja monet itämaiset traditiot esittävät, niin Ho’oponoponon voima perustuu ihmiskunnan historian kautta syntyneisiin käsitteisiin näiden arvosta, tärkeydestä ja käyttökelpoisuudesta ihmiskunnalle. Sen kautta voimme koskettaa jotain uutta tietoisuuden tasoa, jopa havaijilaisten juurien ohitse tai pidemmälle kuin mikään kulttuuri maan päällä on tähän asti päässyt?

Itsehoitoväline

Dr. Hew Lenin (viisauden vartija shamaani) mukaan tarkoitus on ottaa vastuu muustakin kuin omasta itsestään koska ’sinä olet minussa ja minä olen sinussa’. Hänen mukaansa Ho’oponopono sisältää tietoisuuden, että se ristiriita, eripura, jonka näemme muissa ja maailmassa itsemme ulkopuolella, johtuu ’virheistä’ omassa ajattelussamme tallennettuna henkilökohtaisiin ja kollektiivisiin muistoihin. Voimme puhdistaa näitä muistoja niin omasta kuin kollektiivisista muistoistakin Ho’oponopon avulla, oli alkuperä meissä tai muissa.

”En näe itseäni niinkään kahunana, vaan jätteiden kerääjänä. Olen täällä vain ollakseni vastuussa mikä on usein erittäin vaikeata tehdä.” – Dr. Hew Len, Shamanic Wisdomkeepers 

Ihmissuhteet

Ho’oponopoa käytetään arjessa vieläkin Havaijilla. Silä korjataan ihmisten välejä, sukulaisten – elävien ja kuolleiden – kanssa.

Niin kuin mikä tahansa meditaatio tai henkinen harjoitus, sitä pitää käyttää säännöllisesti. Käytä sitä arjessa, ei vain silloin kun on hankalaa ja vaikeata, vaan myös silloin kun on asiat hyvin. Sitten kun tulee vaikeita aikoja, sen teho näyttäytyy tosi hyvin!

Aloha! 

Laitan tähän alle englanninkielisen artikkelin, josta käänsin osia, en kaikkea. Artikkelini alku ja harjoitukset eivät ole ao artikkelista.

**********************************************

Something in English as well…

I will post an article about Ho’oponopono, form Up Lift website. Before that I will say a few words about different uses of this lovely practice. I discovered in a seminar, after trying it out, heard from Janet Attwood, that it’s very powerful to direct it to a specific issue, a person, a situation, perhaps a disease or malady. Maybe there’s something about you that you haven’t healed yet?

”You can search throughout the entire universe for someone who is more deserving for your love and affection than you are yourself, and that person in not to be found anywhere. You yourself, as much as anybody in the entire universe deserve your love and affection.”                                                                                                                                             Buddha

While thinking of it, reframe the whole thing, ask yourself:

  • Where was the gift in that awful moment?
  • What God wants me to do or know right now?

Then do the Ho’oponopono: say out loud or sing or listen to the song and the phrases, until you feel a shift in you. It will come, believe me! It was a lovely experience for me and I wanted to share it with you!

Understanding the ancient Hawaiian practice of Forgiveness

By Jonathan Davis on Friday December 11th, 2015

Ho’oponopono can help restore harmony within, and with others

When I first encountered the practice known as Ho’oponopono, it was in an interview with Haleaka Hew Len PhD, a Hawaiian psychologist and shamanic practitioner. I took on the simple yet profound forgiveness practice and found immediate benefits in my personal life.

Ho’oponopono: I’m sorry, please forgive me, thank you, I love you.

What is ho’oponopono?

On the surface level, many people have understood ho’oponopono to be a mantra where one repeats the words ‘I’m sorry, please forgive me, thank you, I love you’ as a form of mental and spiritual cleaning that could be compared to buddhist techniques for clearing karma. It has been defined as a forgiveness and reconciliation practice, cleansing of ‘errors of thought’ – the origin of problems and sickness in the physical world, according the the Hawaiian worldview. The literal translation is ‘to put to right; to put in order or shape, correct, revise, adjust, amend, regulate, arrange, rectify, tidy up, make orderly or neat.”

The mantra at the heart of Ho'oponoponoThe mantra at the heart of Ho’oponopono

At first glance I found it hard to remember the order of the words or even discern if there was a specific order for them at all, so I tried them in every possible combination as well as repeating them on their own. I chanted them over and over in the hope of discovering whether they were useful in some way and if so, what was it about these words that made them helpful.

As I did so, I found that many questions arose, with different questions coming up depending on the order I said them. “Why should I be sorry? What do I have to be sorry for? What do I need forgiveness for, in this moment and in my life? What do I have to be grateful for? When I say ‘I love you’ am I really feeling it? If not, what is in the way?”. I worked with these words both to directly address something I was finding challenging, as well as just chanting them with no purpose in mind at all.

I found that by simply chanting these words that my inner discordance, my stuff, would come up. Not only would it come up, but it was as if my inner disharmony was being tuned to the frequency of these words and the intention they carry. Over time I found these four simple concepts acted like tuning forks, each carrying a different tone of purity that I could use to tune the disharmonious parts of myself. Best of all, I found that applying this chant to the chaos of my mind brought about stillness and calm.

The only problem with human beings is that they are arrogant, because that’s what thinking is. This is in essence ‘I know’. Wisdom is being in the void. To be thoughtless. Only by being in the void can the Light come through. As long as I have something going on in my mind the Light can’t come through. The Light can only come in when the mind is cleared – in a state of silence. – Dr Hew Len, Shamanic Wisdomkeepers

Forgiveness in bodyForgiveness has the power to bring harmony within and with others

Why is Ho’oponopono powerful?

Throughout human history we have been divided by distance, language, cultural and religious beliefs, class and economic hierarchy. Whenever someone comes up with a perspective there seems to always be someone else there with an opposing opinion. To me the power of Ho’oponopono comes, in large part, from the fact that it’s a really rare thing for the vast majority of humanity to be in agreement about anything.

Across all cultures practically all of us agree that the concepts of thank you, I’m sorry, please forgive me and I love you are all valuable and important. If there is such thing as a collective consciousness, as Jung and many eastern traditions have suggested, then the basis of the power of Ho’oponopono may come from the sheer volume of people throughout human history who have agreed that these concepts are valuable, important and useful to humanity. In this way, Ho’oponopono may be tapping into a level of awareness that extends far beyond its Hawaiian roots into perhaps every culture that has ever existed on Earth.

In common with other shamanic traditions, the Hawaiian tradition teaches that all life is connected.  Ho’oponopono is, therefore, not only a way of healing ourselves, but others and our world as well.
– Timothy Freke, Shamanic Wisdomkeepers

Can Ho’oponopono affect more than our internal world?

At the core of Dr Hew Len’s perspective is the idea of taking responsibility for more than your personal self because ‘you are in me and I am in you’. His way of expressing Ho’oponopono contains an awareness that the discordance we find in others and in the world outside ourselves is due to ‘errors’ in thought stored in our personal and collective memories. The belief in these errors existing in some form of collective memory accessible to all allows for a person practicing Ho’oponopono to clean these errors, whether the error originated in their personal thoughts or not.

I don’t see myself as a kahuna, I see myself as a garbage collector.  I’m only here to be responsible and it’s often very hard to do that. – Dr Hew Len, Shamanic Wisdomkeepers

Forgiveness in thoughtsThe power to change the world around us

The paradox here is that he is advocating development of personal power to change the situation around us through increasing personal responsibility, which involves a willingness to take on responsibility for cleaning discordance that was not created by oneself, i.e doing other people’s inner work for them (which doesn’t seem like the other taking personal responsibility for them self). As usual, the paradox is resolved with the awareness that separation consciousness is not the only reality and an underlying unity also co-exists, after all: ‘you are in me and I am in you’. This is where ho’oponopono truly steps into being a shamanic practice, where the reality not only within but around the practitioner can apparently be adjusted.

No one wanted the job I did with the criminally insane. They were averaging about one psychologist a month. But I got asked. We had about 25-30 people. Half of them would be in shackles at the ankles or the wrists because they were dangerous. They could either kick you or slam you. Everyone would walk with their back toward the wall so that they wouldn’t get struck. They had no family visits. No one could leave the building. A year and a half later there was none of that. There were people going out on bus rides. Nobody in shackles. The level of medication dropped. What did I do?  I worked on myself. I took 100% responsibility. – Dr Hew Len, Shamanic Wisdomkeepers

While the rational part of me would still like verification that this story really happened, it evoked enough curiosity in me to get me to try the technique and find out for myself if might be helpful to my life.

Ho’oponopono as a family therapy practice.

For people living in Hawaii today Ho’oponopono is less about it being a personal shamanic practice through chanting a mantra internally or externally, and more about a traditional system of dispute resolution. It’s a practice that still holds the values of making things right and correcting errors, however in this incarnation it is focused on making things right with our relations; coming back into right relationship by correcting errors with living relatives, ancestors and deities.

Ho'oponopono as a family therapy practiceHo’oponopono as a family therapy practice

Today Ho’oponopono is just like family therapy. This has been really influenced by the Christians. But I’m talking about the real Ho’oponopono from before they came. [Back] then the Hawaiians didn’t need to talk anymore. They could go straight to the Light. This is very ancient. It goes back to the start, because that’s where Hawaiians came from. – Dr Hew Len, Shamanic Wisdomkeepers

The ritual for group reconciliation itself involves an elder in the family convening the process, or if this isn’t possible an elder from the wider community. The ideal situation is for the ritual to be conducted by praying priest (kahuna pule) or healing priest (kahuna lapaʻau) particularly if illness was involved.

The process begins with prayer. A statement of the problem is made, and the transgression discussed. Family members are expected to work problems through and cooperate, not “hold fast to the fault”. One or more periods of silence may be taken for reflection on the entanglement of emotions and injuries. Everyone’s feelings are acknowledged. Then confession, repentance and forgiveness take place. Everyone releases (kala) each other, letting go. They cut off the past (ʻoki), and together they close the event with a ceremonial feast, calledpani, which often included eating limu kala or kala seaweed, symbolic of the release. – Nana I Ke Kumu (Look To The Source) by Mary K. Pukui, E.W Haertig, Catharine Lee.

reconciliation in the familCreating space for confession, repentance and forgiveness to take place

Testing The True Power Of Ho’oponopono

Like many spiritual practices, such as meditation, it’s not the practice you do while you’re in the crisis, it’s the practice you do on a regular basis between the crisis that makes it effective when the storm hits. A couple of years ago I was at a spiritual retreat where the practice I was engaged in triggered what I would now describe as a state of spiritual emergency. I use this term in the context that Stan Grof and other transpersonal psychologists might use it, as an alternative way of describing what others might call psychosis.

I was in a mindset where I felt emotionally and spiritually assaulted, and was by far feeling more threatened than I had ever experienced in my life. Upon the realisation that no-one was coming to help me, I knew that it was up to me to deal with the situation. I sat down on the spot and went into meditation. Out of the many chants and tools I have learned over the years, it was Ho’oponopono that came to me as the solution to my situation.

Within moments of implementing the practice the feeling of all out assault on my consciousness cleared as easily as the smell of burnt toast when one opens the windows on a day with a fresh breeze. When I was found I was meditating quietly in a state of peace and gentleness and the challenge of a potentially full blown psychotic episode had dissolved and has not since returned. I share this not to state what will definitely happen to others who choose to use this practice, but to simply illustrate what may be possible.

Good vibrations, Anna hyvän kiertää!

Kävin vaihteeksi elokuvissa. Tällä kertaa Rakkautta ja anarkiaa festivaalien viimeisenä iltana katsomassa Beach Boysien tarinasta kertovan elokuvan nimeltä Love & Mercy. Itse elokuva käsittelee 1960 -luvun suosikkibändiä, mutta sen erään jäsenen, Brian Wilsonin kautta; kuinka hän koki sen ajan, miten se vaikutti häneen ja mikä muuttui? Sen enempää analysoimatta elokuvaa tai sen musiikkia, haluaisin kiinnittää huomion hänen mielenterveyteensä ja sen pettämiseen lopulta. Hän joutui lopettamaan sävellystyönsä mielenterveydellisten ongelmien vuoksi jopa pariksikymmeneksi vuodeksi. Hän kuitenkin sai oikeaa hoitoa, oltuaan väärin diagnosoituna ja ylillääkittynä vuosikausia, ja palasi lopulta säveltämään. Hän meni naimisiin elokuvassakin kuvatun naisen, Melindan, kanssa, ja perusti perheen. Yhdessä he halusivat kiinnittää huomion ihmisen mielenterveyteen ja sen tärkeyteen. Yhteiskunta panostaa paljon fyysiseen terveyteen ja ulkonäköön, mutta ns. henkinen terveys ja varsinkin mielenterveyden ongelmista vaietaan.

He aloittivat projektin nimeltä Change Direction. Sivuilta löytyy paljon tietoa ihan tavallisille kansalaisille suunnattua tietoa, jota on helppo ymmärtää ilman lääketieteellistä jargoniaa. Paljon mainostetaan kuinka tärkeätä on auttaa ihmisiä, jotka saattavat juuri nyt kaivata apua ja/ toisen ihmisen lähestymistä. Nimellä Know the Signs, tuttujen naamojen ilmeiden kautta opetetaan viisi merkkiä mistä voi tunnistaa mahdollisen avun tarpeen. Nämä viisi vihjettä ovat alla, käännän ne suomeksi koska pidän niitä hyvinä ohjeina meille kaikille. Alla olevat viisi merkkiä saattavat kertoa, että henkilö kärsii tunnepitoisesti ja voi tarvita apua: 

1) personallisuuden muutos; Saatat huomata yhtäkkisiä tai asteittaisia muutoksia henkilön käytöksessä. Hän ehkä käyttäytyy itselleen ei-tyypillisellä tavalla, tai vain vaikuttaa jotenkin erilaiselta.

2) vihainen, aggressiivinen, huolestunut, levoton tai pahantuulinen; Saatat havaita, että kyseisellä ihmisellä on useammin vaikeuksia kontrolloida mielialaansa, hän voi menettää malttinsa usein, vaikuttaa ärtyneeltä tai vaikeuksia rauhoittua. Pahemmissa tapauksissa heillä voi olla vaikeuksia nukahtaa tai saada kiukunpurkauksia pienemmistäkin asioista.

3) vetäytyminen tai eristäytyminen muiden seurasta; Jos on aiemmin ollut sosiaalisesti aktiivinen ja nyt vetäytyy perheen ja ystävien seurasta eikä enää ota osaa aktiviteetteihin, joista aiemmin nautti. Vakavammissa tapauksissa hän ei enää pääse töihin tai kouluun. Ei pidä sekoittaa introverttien vetäytymiseen, joka on luonteenomaista käytöstä heille. Tässä on kyse käytöksen muutoksesta tyypillisestä sosiaalisesta osallistumisesta, kuten jos ei enää halua aiemmin tuttua sosiaalista tukea muilta.

4) ei pidä huolta itsestään ja voi käyttäytyä riskialttiisti; Voit huomata muutoksen henkilökohtaisessa huolenpidossa tai siinä millä tapaa hän arvioi käyttäytymisen riskejä. Esimerkiksi hän antaa oman henkilökohtaisen hygienian heiketä, saattaa alkaa väärinkäyttää alkoholia tai aineita tai muutoin vaarantaa oman elämänsä ja vieraantua rakkaimmista ihmisistä.

5) toivottomuus ja olosuhteiden musertamaksi joutuminen; Oletko huomannut kuinka joku, joka aiemmin oli optimistinen ei nyt näe mitään toivoa missään? Hän saattaa kärsiä valtavasta tai pitkäaikaisesta surusta, itsesyytöksistä tai tuntea olonsa arvottomaksi. Tällaisissa tilanteissa he saattavat sanoa, että maailma olisi parempi paikka ilman heitä, viitaten itsemurha-ajatuksiin.

Amerikan Yhdysvalloissa sivuston mukaan joka viides amerikkalainen kärsii jostain mielenterveyden ongelmasta. Yhteensä tämä on noin 42,5 miljoonaa ihmistä. Koko elämän kestävistä ongelmista kärsivien vaivat alkavat jo 14 vuoden iässä. Huima määrä kaiken kaikkiaan.

Isossa Britanniassa on vastaavanlainen kampanja, herätty ihan samaan asiaan ja jota julkisuudessa tunnettujen henkilöiden avustamana viedään eteenpäin. Siellä vastaava sivusto on www.timetochange.org.uk. Hieno sivusto, jossa on paljon ja varsinkin eri-ikäisille tietoa ja suoria yhteydenottolinkkejä. Omaan silmääni pisti esimerkiksi vanhemmille suunnatut sivut, josta löydät vihjeitä kuinka aloittaa puhumaan omalle lapselle jos huolestuttaa jokin asia etkä tiedä kuinka ja miten nostaa asia esille. Parasta kuitenkin on, että mielenterveys nostetaan esille pois sieltä kaapista, se on ihan yhtä tärkeä kuin syke lenkkeilyssä tai paljon esillä ollut ’oikea’ ruokavalio! Siellä on brittiläiseen tapaan ”Share the small things” vihjeitä, mitä kaikkea voi kuka tahansa tehdä, ja auttaa pienillä teoilla elämässä. Esimerkiksi, yllättäen, tarjoa kuppi teetä… Allaolevilla pienillä tavoilla voit todella pelastaa jonkun läheisen ja estää vajoamasta masennukseen ja/ tunteeseen, ettei hän ole kenellekään tärkeä!

Näitä pieniä asioita voit sinäkin tehdä:

  1. Älä puhu, kuuntele vain. Pelkkä läsnäolo on tärkeä. ”Ei minun tarvitse olla asiantuntija; kuuntelen vain kuin ystävä”
  2. Muistuta, että välität. Pienillä asioilla on suuri merkitys.”Hän pesi astiani vaikken pyytänyt. Se auttoi sinä päivänä.”
  3. Pidä yhteyttä. Tekstiviesti, sähköposti, puhelinsoitto, mikä vain on sinun tapasi.Viikottainen viesti Mattilta sai minut hymyilemään!

Meillä Suomessa luvut ovat ainakin määrällisesti pienemmät, tarkkoja lukuja en ihan heti löytänyt. Joitakin aikoja sitten nostettiin mediassa esille vanhusten yksinäisyys, ja ihan hiljattain maahanmuuttajat ja heidän ongelmansa jonkin verran. Siitä on myös noussut jotain hyvää koska myös vapaaehtoisten auttajien määrä on kasvanut. Jos ei muuta halua tehdä tai osallistua, suosittelen vaikka pitämään silmät auki omien ystävien ja/tuttavien varalta yllä mainittujen vihjeiden kautta. Meistä voi moni reagoida elämän erilaisiin tilanteisiin ja olosuhteisiin juuri noiden vihjeiden tavalla. Apu on silloin paikallaan!

Erilaisten vapaaehtoisten järjestöjen kautta voit löytää itsellesi räätälöidyn tavan auttaa mikäli sellainen kutsuu jollain lailla. Tietoakin toki on, vaikka sivustolta www.mielenterveysseura.fi, ja adressin muodossa www.huoli2015.fi Mielenterveysseuran sivuilla on mm. kotiharjoituksia elämänhallintaan suositun Mindfulnessin avulla.

Voikaa hyvin! 

Soul Body Fusion® tarina

Soul Body Fusion® ihme ja missio meille kaikille?

Laitan tähän erään tarinan SBF:n vaikutuksesta, jonka löysin (jälleen kerran Jonetten blogista) ja joka muistuttaa meitä mitä kaikkea voimme tehdä muiden eteen, auttaen samalla itseämme. Niin pieniä asioita ja suuria vaikutuksia…

Lokakuu 2014photo 1

Henry oli hirveässä onnettomuudessa, jossa hän koki vakavan trauman murskaten hänen jalkansa, ja jättäen hänet koomaan 7 päiväksi. Ystäväni Lynn tiesi, että hänen täytyi käydä sairaalassa päivittäin ja tehdä SBF Henrylle puhuen samalla hänen sielulleen kun Henry oli tajuttomana. Kun Henry tuli ulos koomasta hän sanoi ensimmäiseksi ’Lynn’, eikä oman vaimonsa nimeä. Kun Lynn pääsi sairaalaan, Henry kertoi olleensa kadoksissa jossain hirvittävässä ja erittäin synkässä paikassa. Hän ei tiennyt kuinka selvitä sieltä takaisin kunnes kuuli Lynnin äänen. Henry seurasi valoa takaisin omaan kehoonsa. Henry pääsee takaisin kotiinsa sairaalasta huomenna!

Kuullessani tämän tarinan, se kosketti minua paljon, varsinkin Henryn kertomus helvetin esikartanosta tai astraalitasosta. Mikä hirvittävä paikka eksyä. Meditoin kutsuen enkeleitä, Mestareita, oppaita, ja kaikkia meitä, jotka ylläpidämmme voimakasta valoa yhteen astraalitasolle ja käytämme energiaamme ja rakkauttamme kirkastaakseemme sitä, luoden samalla valoisia paikkoja sieluille, jotka eivät löydä tietään kotiin.

Tänä aamuna sitten, aikomuksenani tämä missio, nousin hämmästyttävän armon tilaan. Kehoni todella tuntui kuin kultaiselta plasmalta. Solar plexukseni oli valtava – kuin säkenöivä aurinko. Olen käynyt tuolla aiemminkin, usein. Jopa lapsena muistan käyneeni siellä. Mutta koskaan en ollut pystynyt pysymään siellä muutamaa minuuttia kauempaa. Se ei ollut niinkään Valokeho vaan enemmänkin jotain fyysistä. Kysyessäni asiaa, vastauksena tuli ”Superkeho”.

Nyt olen lentokentällä odottaen lentoa Sveitsiin. Voin vieläkin tuntea valon sykkeen ja säkenöivän kultaisen plasman. Se tuntuu minusta valtavalta läpimurrolta integroida henki materiaan.

Nyt ehdotankin meille kaikille mennä tyhjään tilaan, mahdollisimman korkealle (energiatasolle), aikomuksena palvella ja luoda Valon tiloja, joihin voi tulla pakoon astraalitasolle kaikki sielut, jotka joko haluavat palata takaisin maan päälle tai siirtyä eteenpäin Valoon. 

Kun otamme tehtäväksemme näitä kosmisia missioita, saamme aina armoa ja uusia lahoja. Kiitos siitä, että palvelet ihmiskunnan evoluutiota.

Sama sitten englanniksi:

A Soul Body Fusion® Miracle and a Mission for All of Us

October 16, 2014 — 1 Comment

”Henry had a terrible accident in which he experienced severe trauma, a shattered leg, and was in a coma for 7 days. My friend Lynn knew it was important to go to the hospital daily and do a Soul Body Fusion® for him and talk to his soul while he was unconscious. When he finally came out of the coma the first thing he said was ‘Lynn’, not his wife’s name. When Lynn got to the hospital Henry explained that he had been lost in a terrible and very dark place. He didn’t know how to get back until he heard Lynn’s voice and he followed the light back to his body! Henry will be going home from the hospital tomorrow!

photo 1When I heard this story it touched me so, especially Henry’s description of limbo or the astral plane. What a horrible place to be lost in. So I meditated calling in all the angels, the Masters, the guides, and all of us who hold a powerful light to gather together in the astral plane and use our energy and love to clear it, creating places of light for souls to find their way back home.

This morning with this mission as my intention, I was lifted to an amazing state of grace. My body truly felt like golden plasma. My solar plexus was huge — like a radiating sun. I have touched into this space several times before.  Even as a child I remember it. But I was never able to hold it for longer than a few minutes. It was not a Light Body it was something much more physical. When I asked, the answer came ‘Super Body.’

Now I’m at the airport waiting to fly to Switzerland. I can still feel the pulsing light and the scintillating golden plasma. This feels to me like a major breakthrough in integrating spirit into matter.

The job I suggest to all of us is to get into a clear high space, with the intention of gathering together in service to create places of light and refuge in the astral planes for any souls to use to either return to earth, or to move on to the Light.

When we undertake these cosmic missions we are always given grace and new gifts. Thank you for being of service to the evolution of humanity.”

(CopyRight 2014 www.JonetteCrowley.com)

 

Kieltäminen parantamisen välineenä, Denial isn’t a Strategy for Healing

Don't see, speak or hear

Lukiessani Jonetten uusinta blogikirjoitusta, en voinut kuin nauraa sen vuoksi, että se toi toisenlaisen lähestymistavan samaan asiaan, eli pelkoon ja sen kaivelemiseen, mitä juuri olemme kurssilla oppineet PSYCH-K®:n avulla. Samat kotiläksyt eri kautta…

KIELTÄMINEN HUONO STRATEGIA PARANTAMISEN VÄLINEENÄ, SE ON STRATEGIA HENGISSÄPYSYMISEEN

Jonette Crowleyn blogikirjoitus

Tervetuloa entiset marttyyrit”, oli MARK’in kommentti ensimmäisellä kurssillamme nimeltä Awakening Your Multi-Dimensional Gifts’ (suomeksi suurinpiirtein Moniuloitteisten lahjojen herättäminen), kurssitrilogiaSTA. Tunnin teemana oli auttaa meitä lievittämään kipua ja kärsimystä. Tämä tuli vastauksena pyynnölleni aiemmin sillä viikolla, no, se oli raivopuuska Sielulle/Hengelle, esittäen kiihkeän kysymyksen ”Miksi emme voisi lievittää ainakin osaa jokaisen ihmisen kärsimyksestä???”

MARK huomautti, että ennen kuin pääsemme kärsmyksen syvimpiin tasoihin – jotta voisimme vapauttaa sen, meidän täytyy ensin keskittyä kahteen valtavaan haasteeseen. Ensimmäinen on kieltäminen, joka kattaa seuraavan haasteen, joka on pelko. Pelkäämme nähdä pelkoa, joten kiellämme sen ja vaikenemme siitä. Meidän täytyy ensin poistaa kieltämistä peittävä laastari, jotta voisimme nähdä sen alla oleva haavaN, mitä pelkäämme. Vasta sitten voi kärsimys vapautua. MARK antoi meille kotitehtäväksi olla säälimättömiä kaivaessamme kieltämisen alla olevia asioita ja kohdata pelkomme tuodaksemme valoa piilotettuihin asioihin.

Kuten suurin osa meistä, olen erittäin hyvä kieltämään unohdetttua kipua, jota kannan mukanani. En ollut keskittynyt tekemään kotitehtäviäni.

Viime viikolla Mark (fyysinen kaverini – on todella hämmentävää kun he ovat molemmat samannimisiä, fyysinen ja henkinen Mark) ja minä osallistuimme viehättävään tapahtumaan, jonka jälkeen istuimme terassilleni juomaan kupilliset teetä. Hän hieroi hellästi jalkapohjiani, ja yhtäkkiä jokin järkkyi sisälläni, jokin ”ikävä” tunne menneisyydestäni. ”Voi ei, se herätti jonkin lapsuuden aikaisen trauman”, sanoin samalla kun kyyneleet kihosivat silmiini. Olin neljän vanha ja kotihoidossa. Pelkäsin lastenhoitajan aviomiestä, ”Tuo paha mies satutti minua”, sanoin lapsen äänellä, vaikken muistanut eikä edes tarvinnut muistaa mitä hän teki.

Tuskaiset nyyhkytykset purkautuivat ilman varoitusta, meidän kummankin yllätykseksi. Mark piti minua samalla kun käperryin hänen syliinsä nyyhkyttäen, hyperventiloiden – tuntien syvälle tukahdutettua kipua. Kehoni muisti tunnekivun, se ei tarvinnut rationaalista vahvistusta siirtyäkseen kieltämisestä ja vuosikymmeniä kestäneestä torjunnasta. Kesti lähes tunnin, nyyhkyttämistä, sanatonta lohdutusta Markin käsivarsilla, että kärsimys vapautui. Tänään tunnen oloni tyhjäksi, mutta kevyemmäksi. Kehoni värähtelee eri tavalla. Voin vain toivoa, että suojamuuri joka ilmenee kroonisena jännityksenä, voimakkaana varuillaan olona ja tarpeena suojella itseäni alkoi rakoilla.

 Olen kiitollinen siitä, että kehoni oli valmis tekemään kotitehtävänsä kaivella tunneperäistä kipua rationaalisen kieltämisen läpi. Tunnen oloni huomattavasti parantuneeksi draamasta, jota kannoin mukanani.

Niin ikävältä kuin se tuntuukin, antakaa itsellenne mahdollisuus syventyä syvimpiin kipuihinne ja iloitkaa sen tuomasta keveydestä kun se poistuu. Tämä muistutti minua siitä, että kieltäminen ei ole parantamisen väline, vain hengissäpysymisen väline.

Lisätietoja MARKin uudesta ’Awakening your Multi-Dimensional Gifts: Treasures From Beyond Part I’ kurssista, klikkaa tästä

Sitten alkuperäinen englanninkielinen versio:

Denial isn’t a Strategy for Healing; it’s only a Strategy for Survival

by Jonette Crowley

Welcome ex-martyrs,” was MARK’S opening line in our first class of the ‘Awakening Your Multi-Dimensional Gifts’ trilogy of courses.* The theme of the class was to help us alleviate pain and suffering. This came in response to my request earlier that week, okay, it was a temper tantrum to Spirit, asking vehemently: “Why can’t we alleviate at least some of each human’s suffering???”

denialMARK pointed out that before we can access the deepest levels of suffering— so we can release it, we first have to address 2 formidable challenges. The first is denial, which covers over the second challenge, which is fear. We’re afraid to see the pain, so we deny and stuff it. We have to rip off the Band-Aid of denial to see the wound that we are afraid of. Only then can the suffering be released. MARK gave us the homework to be relentless in digging below denial and facing the fear to bring light to that which was hidden.

Like most of us, I am so good at denying pain that I’ve forgotten that I’m still carrying it around. I wasn’t focused on doing the homework.

Last week, Mark (my physical guy—-it truly is confusing to have both physical and spiritual Marks) and I attended a lovely event and then settled down on my patio for a cup of tea. Tenderly he rubbed my feet, but something jolted me into an “icky” feeling from my past. “Oh no, it’s triggered some childhood trauma,” I said as tears welled up. I was four years old at an in-home daycare. I was scared of the babysitter’s husband. “That bad man hurt me,” I said in a young voice, though I couldn’t and didn’t need to remember what he did.

Wrenching sobs erupted without prelude, taking both of us by surprise. Mark held me as I curled up in a fetal position, sobbing, hyperventilating—feeling deeply repressed pain. My body remembered the emotional pain, it didn’t need rational confirmation to move through the denial and the decades of repression. It took nearly an hour of gut wrenching sobs, wordlessly comforted in Mark’s arms for the suffering to be released. Today I feel empty but lighter. My body vibrates differently. I can only hope that there has been a chink in the armor of my chronic tension, hyper-vigilance and the need to protect myself.

I’m grateful that my body was ready to do the homework of digging through my rational denial of emotional pain. I feel considerably healed from a drama I forgot I carried.

As ugly as it might be, please give yourself the opportunity to purge your deepest suffering and to rejoice in the lightness it’s departure grants to you. This reminds me that denial is not a strategy of healing, it is merely a strategy for survival.

For more information about the MARK’s current course, Awakening your Multi-Dimensional Gifts:Treasures From Beyond Part I – Practical Integration of Multidimensionality, click here.

(CopyRight 2015 www.JonetteCrowley.com)

‘Mark’ is a cosmic being channeled by Jonette since 1989. His goal is to lift humanity above the structures of our 3-D consciousness. “Your reality is a reflection of your level of consciousness.” He leads weekly recorded courses introducing us experientially to the higher dimensions of awakening. This is exploration at the very edges of human spiritual awareness. There is nothing like these on-going courses for expansion and transformation. To get a taste of ‘Mark’ for free, go to our ‘Listening and Viewing Room.’ Click here to order current or past Mark courses as audio links, CD’s, or simply get the transcripts.

For it’s in giving that we receive ~ Kun antaa niin saa

Huffington Postin sivuilla oli mielenkiintoinen artikkeli aiheesta. Sen mukaan jos itsellämme tai läheisellämme on jokin terveyteen liittyvä kriisi, me vapisemme pelosta. Pelosta huolimatta saamme koottua voimamme ja rohkeutemme, jatkaen elämää jonkinlaisen toipumissuunnitelman varassa. Vaikka kuinka epäilisimme sitä ja pelkäisimme, pystymme jatkamaan elämää, johtuen siitä tosiasiasta, että meillä on toivo sisäsyntyisenä ominaisuutena. 
Anne Lamott kuvaa toivoa kirjassaa Help, Thanks, Wow, seuraavalla tavalla: Toivo syntyy pimeässä…itsepäinen toivo, jonka mukaan jos vain yrität tehdä oikein, aamu vielä sarastaa. Et anna periksi.”
On paljon ihmisiä, jotka ärsyyntyvät nk. yli-iloisista ihmisistä, pitäen heitä typerinä, aivottomina todellisuuden kieltäjinä. Heitä kutsutaan Amerikassa Pollyanna -tyypeiksi. Nimi on jäänyt elämään myös tiedemaailmassa kun ilmiötä on tutkittu. Jokainen puhuu kuitenkin omista lähtökohdistaan. Jos itse olet kokenut toivottomaksi oloasi, ei toivon kipinää voita mikään. Vastaanotollani käy joskus ihmisiä, joiden ainut kannustin elämässä ja toivon kipinä on ollut jokin terapeutti, sukulaistäti, äiti, kuka vain sillä hetkellä tärkeä ihminen, joka uskoi heihin, kannusti ja antoi toivoa. Sen merkitystä ei voi aliarvioida.

Positiivinen asenne

Positiivisen ajattelun ja asenteen koetaan olevan risiriidassa järkevän ja analyyttisen ajattelun kanssa.Toivo koskettaa kuitenkin ihmissydäntä vahvistaen omaa merkitystään. Microsoftin luojan Bill Gatesin kirjeessään Annual Gates Letter 2015 hän kirjoittaa: ”Optimismi ei ole minulle sitä, että asiat järjestyvät; se on vakuutus siitä, että me voimme parantaa  asioita – mitä tahansa kärsimystä näemmekin, olivat asiat kuinka huonosti tahansa, voimme auttaa ihmisiä jos emme menetä toivoa ja suuntaamme katseen eteenpäin.”

Mutta siihen tiedemaailman tutkimusaineistoon: on todistettu, että toivo on tärkeää, ja tehokasta. Ns. Pollyanna hypoteesin mukaan ihmiskunta käyttää enemmän myönteisiä kuin kielteisiä sanoja. Espanjan kieli osoittautui kielistä onnellisimmaksi.

Toivon merkitys

Toivolla ja positiivisella asenteella on myös luovia ja tarttuvia ominaisuuksia. Los Angelesista oleva taiteilija Mary Beth Heffernan sai kipinän siitä Ebola -epidemian yhteydessä. Katsoessaan kuvia työntekijöistä klinikoilla, pelottavissa asuissaan, joita hän piti kuin ’uhkaavina iskujoukkoina’. Hän mietti kuinka vaikeaksi Ebolan kourissa olevat potilaat kokivat nuo työntekijät, kun eivät pystyneet katsomaan kasvoihin heitä. Hän päätti tehdä asialle jotain.
Niinpä hän teki valokuvakansioita työntekijöistä. Hoitajista otettiin hymyilevä valokuva, joka kiinnitettiin heidän suojapuvun ulkopuolelle rintaan. Näin hoitajat saivat kasvot, jonka potilaat pystyivät näkemään. Tällä oli huima vaikutus niin väsymättömiin hoitajiin kuin uupuneisiin potilaisiinkin. Terveyden sankarit eivät enää olleet kasvottomia ja rohkeat potilaat tunsivat olevansa vähemmän eristyksissä ja yksin koska he näkivät hoitajiensa hymyilevän inhimillisesti, antaen toivoa. Idea oli levinnyt maailmalla ja hän sai lähetettyä kansiot Länsi-Afrikkaan.

Mary Beth Heffernan Ebolaklinikan työntekijän kanssa.

Mary Beth Heffernan Ebolaklinikan työntekijän kanssa.

Emme tarvitse kuitenkaan tieteen todistusta ymmärtääksemme toivon ylläpidon ja jakamisen merkitystä. Mikäli kamppailet itse terveytesi kanssa, älä menetä toivoa. Se on perusta sisäiselle rakkaudelle ja tuelle. Toivo synnyttää lisää toivoa. Pitämällä toivoa yllä meissä, asetumme itse Bill Gatesin ja Mary Beth Heffernanin kannsa lukemattomien muiden ihmisten joukkoon, jotka tuovat iloa ja elämää pimeyden ja toivottomuuden valtaamiin paikkoihin. Kaikki alkaa omasta sydämestämme.

Tämänkaltaisia loistavia ideoita ja sanomaa on ilo levittää!
Laitan alkuperäisen artikkelin myös tähän.

The Science Behind Why Hope Can Help Heal Us

Facing a health crisis, either our own or that of a loved one, makes us feel rattled with fear. Somehow, in spite of that fear, we muster the fortitude and rally the forces to move forward with a deliberate plan for healing. We persevere even when the daunting obstacles we face make us feel paralyzed and full of doubt. Perhaps we are able to do this because we are hard-wired for hope.

In her book Help, Thanks, Wow, Anne Lamott describes the power of hope this way: ”Hope begins in the dark .. .the stubborn hope that if you just show up and try to do the right thing, the dawn will come. You don’t give up.”

In our more doubtful and defensive moments, we might eschew our own or another’s sense of hope as we level the accusation, ”Oh, don’t be such a Pollyanna!” This phrase harkens back to the classic novel Pollyanna by Eleanor H. Porter and the subsequent 1960 Disney film starring child actress Haley Mills. It’s the story of a 12-year-old orphan, Pollyanna, who is described as a ”cheerful, optimistic youngster” who doggedly focuses on the goodness of life. She is always ”glad.” She teaches a wide variety of doubters in her new community ”how to be glad no matter what.”

When she suffers a paralyzing accident, the formerly resistant, crabby, decidedly un-glad community undergoes a change of heart. They come to her assistance by returning the optimism that she had shared so generously with each of them. Everyone is transformed in the giving and receiving of hope.

Over the decades, in everyday conversation, the pejorative stance on being a ”Pollyanna” translates to being viewed as a cock-eyed, cheerful-for-no-good-reason, goody-two-shoe. The research, however, does not support this cynical, bah-humbug attitude. Quite to the contrary, scientific studies have revealed a clear bias toward positivity in the way we communicate with one another.

It began in 1969, when researchers, Boucher and Osgood put forth The Pollyanna Hypothesis. Their research included small-scale, cross-cultural studies, which suggested that a universal positivity bias exists in human communication. They uncovered evidence that positive words are not only prevalent, but have a significant impact and ability to shape our thinking and behaviors in a positive direction.

Fast forwarding to this present year, in a study in the Proceedings of The National Academy of Sciences, researchers confirmed the Pollyanna Hypothesis using an exhaustive, data-driven analysis of 5 million individual human scores. They concluded: ”Overall, our major scientific finding is that .. .words, which are the atoms of human language, present an emotional spectrum with a universal, positive bias.”

When considered only philosophically, hope, more often than not, seems to be at odds with rational, analytical thinking. But due to its proactive nature, hope in action touches the heart and creates its own validation. A good example of this is found in the philanthropic work of Microsoft co-founder Bill Gates. In the 2015 Annual Gates Letter he wrote: ”Optimism for me isn’t that things will get better; it’s a conviction that we can make things better — that whatever suffering we see, no matter how bad it is we can help people if we don’t lose hope and we don’t look away.”

Hope and a positive outlook embody a creative and contagious quality. This can be seen in the work of the Los Angeles artist Mary Beth Heffernan. The images of the scary-looking suits that the health care workers on the front lines of the Ebola epidemic wore disturbed her. She felt that they made the selfless workers look like ”menacing, storm troopers.” She wondered how difficult it would be for Ebola patients to not be able to see a person’s face for days on end. She believed that there must be a way to alleviate this problem.

This hope led her to create photo kits. Her idea was to take a photo of the smiling health worker and then print the picture on large stickers. Each time the worker donned the protective gear, they would affix the photo sticker onto the chest of the suit. She relayed her idea across the world and succeeded in getting her photo kits to West Africa. Hope and determination trumped each setback and eventually the project started working. The photos have made a huge difference for both the suffering patients and for the tireless workers previously hidden in those massive, protective suits. The health care heroes are no longer faceless. The brave patients feel less isolated and alone because now they can see the warm, friendly human underneath the suits delivering hope.

When all is said and done, we don’t need scientific studies to prove to us the inestimable value of having, sustaining and sharing hope. For those of us working hard to improve our health, in spite of huge challenges, hope forms an indispensable infrastructure of internal love and support. Hope tends to beget more hope. By keeping hope alive within us, we are automatically inducted into the Pollyanna Hall of Fame. There we join ranks with Bill Gates and Mary Beth Heffernan and countless others who are determined to bring life and light into places of loss and darkness. It starts with our own hearts.

How do you keep hope alive during challenging times?

This article was originally published on Ornish Living.

March update from Ebola Clinic

Hei vaan,

Saamme nyt päivityksen Sierra Leonen Ebola hoitokeskuksesta, jossa tanskalainen Tine Didriksen on töissä vapaaehtoisena sairaanhoitajana. Hän kävi Soulbodyfusion® -kurssin viime vuonna Kööpenhaminassa. Työpaikallaan hän käyttää SBF:a osoittaen kuinka paljon ihmisen elämä voi muuttua tämän taivaallisen työkalun avulla.

Nyt siis takaisin Sierra Leoneen. Suomennan artikkelin ensin ja laitan loppuun alkuperäisen, Jonetten blogissa olleen artikkelin.

26. maaliskuuta 2015

Olen juuri menossa yövuoroon mikä tarkoittaa, ettei ole aikaa istua, ajatella tai kirjoittaa. Niin paljon on tapahtunut. Enimmäkseen minun sisälläni. Viime kirjeessäni kerroin kuinka rauhallinen olo minulla oli. On vieläkin. Kun annoin pelon mennä ja päätin luovuttaa ja antaa sieluni johtaa, kauniita asioita alkoi tapahtua ympärilläni. Sieluni ei kuiskaa, vaan puhuu selkeästi ja kovaa.

Ebola hoitokeskukseen tuli eräs 14 -vuotias poika. Kukaan ei uskonut hänen selviävän hengissä. Seisoin hänen sänkynsä vieressä tehden SBF ja rukoilin, että hänen sielunsa toimisi niin kuin se hänelle on parasta. Seuraavana päivänä hän heräsi. Toipuen hitaasti. Neljä päivää sitten hän pääsi pois keskuksesta. Hienoa! Hänellä ei ole ketään jäljellä. Koko hänen perheensä kuoli keskuksessamme. Minä tiedän, että hänet on tarkoitettu jotain suurempaa varten täällä. Ehkä uusi Mandela?! Katsoessani hänen silmiinsä näin väläyksen hänen sielustaan. Se melkein salpasi henkeni. Hän on ihme.

Vaaleanpunainen perhonen laskeutui juuri viereeni. Lähetän sen kuvan sinulle. Luulen, että universumi lähetti juuri rakkautta minulle.

vaaleanpunainen perhonen

Kiitän sieluani tästä. Taidan rakastua itseeni ja elämään.

(CopyRight 2015 www,jonettecrowley.com)

Siiten alkuperäinen artikkeli englanniksi:

MARCH UPDATE FROM AN EBOLA CLINIC IN SIERRA LEONE

Danish nurse and Soul Body Fusion® practitioner volunteers at an Ebola clinic.

Follow her story, share it with others

Guest Blog by Tine Dideriksen

(The blog is taken from emails from Tine to Jonette)

I am off for a night shift today, which means, I have time now, to sit down, think and write. So much has happened. Mostly inside myself. In my last email, I wrote that I was at peace. I still am. After letting go of fear and deciding to give in and let my soul take the lead, beautiful things happened around me.  Here my soul does not whisper. My soul speaks loud and clear.

Tine1In the Ebola Treatment Center a boy was admitted 14 days ago. No one thought he would live. I stood by his bed every day doing SBF and praying for him. He nearly died. I stood there and saw his energy fade away. I prayed his soul would do what was right for him. Then the next day he woke up. Started to eat and drink. Slowly recovering. Four days ago we discharged him. Well! He has no one left. His entire family died in our ETC. I just know he is meant for something huge here. Perhaps a new Mandela?! While looking into his eyes I saw a glimpse of his soul. It nearly took my breath away. He is a miracle.

A pink butterfly just landed here next to me. I will send the picture of it to you. I think the universe just sent me love.

I thank my soul for this. I am falling in love with life and myself.

(CopyRight 2015 www.JonetteCrowley.com)

Update from an Ebola Clinic in Sierra Leone

Hei kaikki,

tämä kirjoitus osoittaa hyvin miten Soul Body Fusion® auttaa hädän alla. Tarina on tanskalaisen sairaanhoitajan, joka kävi SBF -kurssin viime vuonna ja kuinka hän käyttää SBF:ä elämässään. Käännän sen suomeksi ensin, lopussa alkuperäinen juttu.

Tuoreimmat uutiset Ebola -klinikalta Sierra Leonesta

Joulukuu 2014

Kävin SBF -kurssin Kööpenhaminassa 2014. Olen sairaanhoitaja ja kurssin lopussa Jonette kysyi mitä aion tehdä SBF:n kanssa tulevaisuudessa. Olen vapaaehtoisena matkallani Sierra Leoneen, työskentelemään vapaaehtoisena Ebola hoitokeskuksessa. Auttakaa minua ylläpitämällä tilaa Soul Body Fusionille®. SBF on muuttanut elämäni. Sen ansiosta teen unelmieni työtä nyt: menen maailmalle ja autan muita käyttäen hoitajantaitojani ja Soul Body Fusionia®.

Tammikuu 2015 

Tine Dideriksen

Tine Dideriksen

Lähes kaksi viikkoa harjoitusta takana, olen valmiina tiimini kanssa lähtemään Sierra Leoneen. Olen tehnyt lähes päivittäin Soul Body Fusionia® – niin itselleni, tiimilleni, tehtävälleni että jokaiselle henkilökohtaisesti. Täytyy sanoa, että milloin tahansa olen stressaantunut tai tunnen oloni hämmentyneeksi, SBF saa ihmeitä aikaan. Saman tien palaan kehooni ja yhteys on erittäin vahva. Tunnen olevani linjassa sieluni kanssa, eri lailla. Ikään kuin sieluni olisi enemmän läsnä koko ajan, pelkkä ajatus riittää tähän. Tunne on niin erilainen. Melkein kuin missioni saisi yhteyden vahvemmaksi minuutti minuutilta. Tunnen rakkautta ja rauhaa. Se on sikäli outoa, että jätän taakseni kaiken tutun matkallani tuntemattomaan. Minulla ei ole kontrollia, vain sisälläni, ja se saisi minut normaalisti tuntemaan oloni epämukavaksi. Nyt vain tervehdin sitä ja annan sen olla.

Helmikuu 2015

tents in Sierra Leone

Ensimmäinen viikko Sierra Leonessa, Port Lokon alueella, on mennyt noepasti. Saavuimme aamutuimaan Lungin lentokentälle. Vartijat pyysivät meitä pesemään kätemme kloorivedellä, mittaamaan lämpötilamme ja täyttämään kaavakkeita. Saavuimme aikaisin aamulla perille leirille, joka on uusi kotini seuraavat 7 viikkoa. Kaikki on erilaista poissa kotoa. Itkin toisena päivänä haluten palata kotiini. Kaikki on niin erilaista enkä tiennyt mihin itseni laittaisin. Onneksi perheeni ja uusi ystäväni (tiimistä) auttoivat minua sen yli. Oloni on paljon parempi nyt.

Meillä on noin 20 potilasta ETC:ssä (Ebola Treatment Center eli Ebola Hoitokeskuksessa). Kaikki ovat erittäin sairaita. Paljon lapsia. Kaksi päivää sitten menetimme parikuukautisen tyttövauvan, joka kyllä selvisi Ebolasta, mutta kuoli kuitenkin. Suurin osa alle 5 -vuotiaista lapsista menehtyy Ebolaan. Olkaa ystävällisiä ja auttakaa minua lähettämään Soul Body Fusionia® kaikille potilaille täällä. He tarvitsevat sitä epätoivoisesti. Tein SBF tyttövauvalle tietäen, että hän kuolee, mutta sitä tehdessäni näin valoa hänen ympärillään. Hän näytti niin rauhalliselta. Näin enkeleitä istumassa hänen kanssaan. Vaikka SBF ei välttämättä paranna potilaita ja poista Ebolaa, se auttaa heitä siirtymään paljon rauhallisemmin. Ja vaikka he kuolevatkin, uskon Soul Body Fusionin® parantavan heitä henkisesti ja heidän sielujaan matkallaan. Suurin osa heistä kuolee yksin. Me emme voi olla siellä kuumuuden takia kauan.

puutarha ETC:ssa

Eilen oli aika hullu päivä keskuksessa. Saimme illalla 8-henkisen perheen testitulokset. Meidän piti erottaa heidät toisistaan, jättäen 2 lasta yksin ”ei-varmistettujen” osastolle – tyttö on 7 v. ja pikkuveli 20 kk vanha. Isosisko huolehtii veljestään seuraavat 72 tuntia kunnes saamme tulokset toisesta testistä. Jos ne ovat negatiiviset jälleen, heidät pitää lähettää pois. He itkevät – sydäntäsärkevää viedä heidät aidan luota. Vanhemmat ovat erittäin sairaita.

Eräs nainen synnytti, emme tienneet hänen olevan raskaana. Emme saaneet koskea häntä juurikaan koska veren ja ruumiiden kautta tulehdus leviää helpoiten. Kaikki raskaana olevat saavat keskenmenon ja heidän lapsensa kuolevat Ebolaan. Hän selvisi yön yli.

Eräs mies teki kuolemaa ja minun täytyi jättää hänet. Tietäen, että tunnin päästä hän saisi morfiinia.

Ennen menoa ETC -keskukseen rukoilen apua ja tukea. Pyydän, että sieluni ohjaisi minua. Olkaa ystävällisiä ja rukoilkaa minun kanssani.

Sitten englanniksi.

Danish nurse and Soul Body Fusion® practitioner volunteers at an Ebola clinic.

Follow her story, share it with others… Help by doing remote Soul Body Fusions® along with her.

Guest Blog by Tine Dideriksen

(The blog is taken from emails from Tine to Jonette)

December 2014

I went to the Soul Body Fusion® class in Copenhagen in 2014. I am a nurse and in the end of the class, you asked what we would do with SBF in the future. I have volunteered to go to Sierra Leone and work as a nurse in an Ebola treatment center. Please help me by holding a space for Soul Body Fusion®.

SBF has changed my life. Because of that, I now do what I dream of; I go into the world and help, using nursing skills and Soul Body Fusion®.

January 2015

SBF teacherHaving finished almost 2 weeks of practice, I am now ready to go with my team to Sierra Leone. I have done Soul Body Fusion® almost every day—on myself, on the team, the mission and individual team members. I must say, whenever I feel stressed or confused about it all, SBF does wonders. I instantly return to my body and the connection is very strong. I feel in tune with my soul in another way. It feels like my soul is more present all the time, and that I connect and tune in with just a thought. It is a different feeling. Almost like this mission is making the connection stronger every minute. I feel love and at peace. Which is strange, because I am leaving all I know and going into the unknown. I have no control, only within, and that would normally make me feel uncomfortable. Now I just greet the feeling and let it be. (The photo is in my scrubs before I left for Africa.)

February 2015

TentsFirst week in Sierra Leone, Port Loko district, has passed by fast. We arrived early morning at Lungi Airport. Guards asked us to wash our hands in chlorine water, have our temperature checked and to fill out forms. In the early morning we reached basecamp and my new home for the next 7 weeks. Everything is very different from home. On day 2 I cried and wanted to go home. Everything seemed so different and I did not know where to put myself. Luckily my family and a good new friend (from the team) helped me through. I now feel much better again.

At the ETC (Ebola Treatment Center) we have about 20 patients now. They are all very sick. We have many children. 2 days ago we lost a two month old baby girl, she survived Ebola, but died anyway. Most children under the age of 5 years die from Ebola. Please help me send Soul Body Fusion® to all patients here. They are in desperate need. I did SBF on the baby girl and I know she died, but while doing it I saw light around her. She looked peaceful. I saw angels sitting with her. The SBF may not heal the patients and make them free of Ebola, but it makes their passing so much more peaceful. And even though they die, I think Soul Body Fusion® heals them spiritually and helps their souls on their path. Most of them die alone. It is too hot for us to stay with them.

GardenYesterday was pretty crazy at the Center. In the evening we got results from a family of 8. We had to separate them, leaving two children alone in the ‘not-confirmed’ ward—the girl is 7 years and her baby brother is 20 months. She now has to look out for her brother for the next 72 hours until we get the results  of the second test. If negative again, they have to be sent away. They cry —heartbreaking when we take them away from the fence. Their parents are very sick.

A woman went into labour, we did not know she was pregnant. We were not allowed to touch her much, because blood from birth and corpses are the most infectious. All pregnant women miscarry and the children die as a result of Ebola. She was stable last night.

A man was dying and I had to leave him. Knowing it would be another hour before he could get morphine.

Before going into the ETC I pray for help and support. I ask that my soul will guide me. Please pray with me.

(CopyRight 2015 www.JonetteCrowley.com)