Are you afraid of death?

Jälleen kerran mielenkiintoinen, ja aina ajankohtainen jollekin, nimittäin pelot, varsinkin kuoleman pelko. Vai kuinka? Olen itse käynyt sen läpi, siis tuon kuoleman pelon, mutta jostain kumman syystä niitä pikkuisen pienempiä pelkoja on vielä jäljellä takakontissa minullakin…eli hommaa riittää.

Seuraavassa Jonetten blogista löydetty artikkeli:

”Pelkäsin pikkutyttönä kaikkea – varsinkin öisin. Koneet kuulostivat pommeilta. Mietit varmasti miten tyttö jostain Coloradosta voi tietää miltä pommit kuulostavat. Ehkä entisten elämien muistoja – selittämättömiä traumoja, joita kannamme. Pelkäsin murtovarkaita, kurkistelijoita, tulia, ja erityisesti noitia.

Leikkikaverini kertoi, että ”Mansikkanoita” eli erityisessä paikassa hänen jääkaapissaan. Yöllä hän sitten muuntui täysimittaiseksi noidaksi! Pelkäsin kuollakseni vuosia lapsena. Vaikka minulla oli oma huone – luksusta kahdeksanlapsisessa perheessä, nukuin mieluummin pikkusiskojeni kanssa tunteakseni oloni turvalliseksi.

Kaikki muuttui kun täytin 12 vuotta. Minulla oli ns. ’Lähellä kuolemaa -kokemus’ (Near Death Experience). Ei se tavallinen – koska en kuollut fyysisesti. Se tapahtui erittäin todentuntuisessa unessa, jonka muistan vieläkin selkeästi. Kuolin siinä unessa – syy ei ollut tärkeä enkä edes muista sitä. Yritin kovasti olla kuolematta, peläten mielettömästi. Yhtäkkiä en enää jaksanut taistella ja antauduin kuolemalle. Siirryin samantien sanoinkuvaamattomaan rauhan tilaan. Kaikki oli OK, enemmän kuin OK…taivaallisen autuaallista. stairway-to-heaven

Sitten BAM! Minut repäistiin pois tästä kuolemanjälkeisestä Nirvanasta. Kuulin – jälleen, että se oli vain ’unta’ – kahden lääkärin sanovan: ”Hyvä, hän palaa takaisin.” Muistan tunteneeni vihaa, etten saanut jäädä siihen rauhan tilaan.

 

Se oli vain unta, mutta se oli hyvin todellinen kokemus minulle. Siitä hetkestä lähtien en enää pelännyt kuolemaa, mikä on auttanut minua, en enää pelkää elämää. Hetkessä kaikki muuttui. Universumi antoi pienelle tytölle lahjan – moniulotteisen kokemuksen, spontaanin paranemisen.  Sitä mukaa kun verhot haalistuvat, tällaiset lahjat – ilmaantuvat ne miten tahansa – yleistyvät meille kaikille. Universumi on tukenamme, enemmän kuin osaamme kuvitellakaan.   

En ollut ajatellut vuosiin tätä henkilökohtaista käännekohtaani pelosta rauhaa. Viime kuussa osallistuin Lähellä kuolemaa -kokemusten symposiumiin Tri Raymond Moodyn kanssa, joka on näiden kokemusten kummisetä. Hänen kirjansa ovat auttaneet miljoonia ihmisiä ymmärtämään elämää elämän jälkeen. Oli kunnia viettää aikaa hänen kanssaan. Häntä kiinnostavat henkiset heräämiset, myös ne joissa ei ensin kuolla. Meillä oli tilaisuus kuvata pitkähkö keskusteluvideo, jossa Tri Moody haastattelee minua omista moniuloitteisista kokemuksistani MARK’in kanssa. (Ilmoitan kun se on editoitu ja saatavilla).”

dr-moody

Voit kysyä itseltäsi tämä kysymyksen: Kuinka universumi on tukenut sinua – ehkä epätavallisilla tavoilla, joita et ole koskaan edes ajatellut?

Vastaavanlaiset unet ovat varmasti melko tavallisia monelle lapselle, ja kenties aikuisellekin? Olen itse käynyt läpi erilaisia pelkoja, päällimmäisenä tulee mieleeni elämän pelko, joka ehkä alkoi joskus kuolemasta ja sen pelosta. Todennäköisesti. Ns. entisten elämien muistot kyllä ovat seurana nin kauan kuin niitä kannamme mukanamme. Itse olen kokeillut monia ’menetelmiä’, joista päällimmäisenä tulee mieleen PSYCH-K, jossa käsittelemme mm. tätä erittäin voimakasta pelkoa, käyden läpi niin syntymän ja sen mukanaan tuomat mahdolliset traumat, kuin kuolemankin ja sen jälkeisen tilan. Kunnes ei ole enää tarvetta tehdä sitä ja saavutat tuon Jonetten kuvaaman rauhan tilan.

**********************************

Laitan tähän tapani mukaan myös Jonetten alkuperäisen artikkelin, englanniksi, of course!

I Was Afraid of Everything…

October 30, 2015 — Leave a comment

halloween red witch

As a young girl I was afraid of everything—especially at night. Planes going overhead sounded like bombs. You might ask how a young Colorado girl even knew what a bomb sounded like. Probably past-life memories— unexplainable  traumas that we all carry.) I was afraid of burglars, window-peekers, fires, and especially of witches. 

A playmate told me that “The Strawberry Witch” lived in a special strawberry in her refrigerator. At night the strawberry turned into a full-sized red witch! I was terrified for many of my childhood years. Even though I had my own bedroom— a luxury in a family of eight, I would choose to sleep with my little sisters so I would feel safe.

It changed one night when I was 12 years old. I had a near death experience (NDE). Not the normal kind— as I didn’t physically die. It happened in a very real dream, that I can still vividly recall. In the dream I was dying—the cause of death was unimportant and I don’t even remember it. I struggled hard not to die, feeling immense fear.  Suddenly, I could no longer fight it and I surrendered to death. That moved me into a place of indescribable peace. It was all OK, more than OK… It was heavenly bliss.stairway to heaven

Then BAM! I was snatched out of this post-death Nirvana. I heard—again, this is all a ‘dream’—two doctors saying: “Good. I I think she’s coming back.” I remember feeling angry that I couldn’t stay in that state of peace.

It was only a dream, but it was a very real experience for me. From that moment on I was not afraid to die, and that helped me to not be afraid to live. In a moment everything changed. The Universe gave a scared young girl a gift— a multi-dimensional experience, a spontaneous healing. As the veils thin such gifts—however they appear— will be more commonplace for all of us. The Universe has our back, more than we can begin to imagine.

I hadn’t thought of this personal turning point from fear to peace in a long time. Last month I attended a Near Death Experience symposium with Dr. Raymond Moody, the godfather of NDE’s. His books have helped millions of people understand life after life. It was an honor to spend time with him. He is interested in all spiritual awakenings, including those that don’t involve dying first. We had an opportunity to video a lengthy conversation in which Dr. Moody interviewed me about my inter-dimensional experiences with ‘MARK’.  (I will let you know when the video will be edited and available.)

dr-moody

“You might ask yourself the question, How has the Universe supported you— perhaps in unusual ways that you’ve never thought about?”

Happy Halloween! – Love & Light, Jonette

headshotJonette is a spiritual adventurer, and modern-day shaman who leads spiritual tours to power places around the globe. She is a gifted channel, oracle, and author of the internationally best-selling books “The Eagle and the Condor” and “Soul Body Fusion®.” She is founder of the Soul Body Fusion® method for healing and beyond. With her guide “Mark” she teaches people to reach multi-dimensional and quantum states of consciousness. www.JonetteCrowley.com, www.SoulBodyFusion.com

Copyright 2015 Jonette Crowley.

Mainokset

Good vibrations, Anna hyvän kiertää!

Kävin vaihteeksi elokuvissa. Tällä kertaa Rakkautta ja anarkiaa festivaalien viimeisenä iltana katsomassa Beach Boysien tarinasta kertovan elokuvan nimeltä Love & Mercy. Itse elokuva käsittelee 1960 -luvun suosikkibändiä, mutta sen erään jäsenen, Brian Wilsonin kautta; kuinka hän koki sen ajan, miten se vaikutti häneen ja mikä muuttui? Sen enempää analysoimatta elokuvaa tai sen musiikkia, haluaisin kiinnittää huomion hänen mielenterveyteensä ja sen pettämiseen lopulta. Hän joutui lopettamaan sävellystyönsä mielenterveydellisten ongelmien vuoksi jopa pariksikymmeneksi vuodeksi. Hän kuitenkin sai oikeaa hoitoa, oltuaan väärin diagnosoituna ja ylillääkittynä vuosikausia, ja palasi lopulta säveltämään. Hän meni naimisiin elokuvassakin kuvatun naisen, Melindan, kanssa, ja perusti perheen. Yhdessä he halusivat kiinnittää huomion ihmisen mielenterveyteen ja sen tärkeyteen. Yhteiskunta panostaa paljon fyysiseen terveyteen ja ulkonäköön, mutta ns. henkinen terveys ja varsinkin mielenterveyden ongelmista vaietaan.

He aloittivat projektin nimeltä Change Direction. Sivuilta löytyy paljon tietoa ihan tavallisille kansalaisille suunnattua tietoa, jota on helppo ymmärtää ilman lääketieteellistä jargoniaa. Paljon mainostetaan kuinka tärkeätä on auttaa ihmisiä, jotka saattavat juuri nyt kaivata apua ja/ toisen ihmisen lähestymistä. Nimellä Know the Signs, tuttujen naamojen ilmeiden kautta opetetaan viisi merkkiä mistä voi tunnistaa mahdollisen avun tarpeen. Nämä viisi vihjettä ovat alla, käännän ne suomeksi koska pidän niitä hyvinä ohjeina meille kaikille. Alla olevat viisi merkkiä saattavat kertoa, että henkilö kärsii tunnepitoisesti ja voi tarvita apua: 

1) personallisuuden muutos; Saatat huomata yhtäkkisiä tai asteittaisia muutoksia henkilön käytöksessä. Hän ehkä käyttäytyy itselleen ei-tyypillisellä tavalla, tai vain vaikuttaa jotenkin erilaiselta.

2) vihainen, aggressiivinen, huolestunut, levoton tai pahantuulinen; Saatat havaita, että kyseisellä ihmisellä on useammin vaikeuksia kontrolloida mielialaansa, hän voi menettää malttinsa usein, vaikuttaa ärtyneeltä tai vaikeuksia rauhoittua. Pahemmissa tapauksissa heillä voi olla vaikeuksia nukahtaa tai saada kiukunpurkauksia pienemmistäkin asioista.

3) vetäytyminen tai eristäytyminen muiden seurasta; Jos on aiemmin ollut sosiaalisesti aktiivinen ja nyt vetäytyy perheen ja ystävien seurasta eikä enää ota osaa aktiviteetteihin, joista aiemmin nautti. Vakavammissa tapauksissa hän ei enää pääse töihin tai kouluun. Ei pidä sekoittaa introverttien vetäytymiseen, joka on luonteenomaista käytöstä heille. Tässä on kyse käytöksen muutoksesta tyypillisestä sosiaalisesta osallistumisesta, kuten jos ei enää halua aiemmin tuttua sosiaalista tukea muilta.

4) ei pidä huolta itsestään ja voi käyttäytyä riskialttiisti; Voit huomata muutoksen henkilökohtaisessa huolenpidossa tai siinä millä tapaa hän arvioi käyttäytymisen riskejä. Esimerkiksi hän antaa oman henkilökohtaisen hygienian heiketä, saattaa alkaa väärinkäyttää alkoholia tai aineita tai muutoin vaarantaa oman elämänsä ja vieraantua rakkaimmista ihmisistä.

5) toivottomuus ja olosuhteiden musertamaksi joutuminen; Oletko huomannut kuinka joku, joka aiemmin oli optimistinen ei nyt näe mitään toivoa missään? Hän saattaa kärsiä valtavasta tai pitkäaikaisesta surusta, itsesyytöksistä tai tuntea olonsa arvottomaksi. Tällaisissa tilanteissa he saattavat sanoa, että maailma olisi parempi paikka ilman heitä, viitaten itsemurha-ajatuksiin.

Amerikan Yhdysvalloissa sivuston mukaan joka viides amerikkalainen kärsii jostain mielenterveyden ongelmasta. Yhteensä tämä on noin 42,5 miljoonaa ihmistä. Koko elämän kestävistä ongelmista kärsivien vaivat alkavat jo 14 vuoden iässä. Huima määrä kaiken kaikkiaan.

Isossa Britanniassa on vastaavanlainen kampanja, herätty ihan samaan asiaan ja jota julkisuudessa tunnettujen henkilöiden avustamana viedään eteenpäin. Siellä vastaava sivusto on www.timetochange.org.uk. Hieno sivusto, jossa on paljon ja varsinkin eri-ikäisille tietoa ja suoria yhteydenottolinkkejä. Omaan silmääni pisti esimerkiksi vanhemmille suunnatut sivut, josta löydät vihjeitä kuinka aloittaa puhumaan omalle lapselle jos huolestuttaa jokin asia etkä tiedä kuinka ja miten nostaa asia esille. Parasta kuitenkin on, että mielenterveys nostetaan esille pois sieltä kaapista, se on ihan yhtä tärkeä kuin syke lenkkeilyssä tai paljon esillä ollut ’oikea’ ruokavalio! Siellä on brittiläiseen tapaan ”Share the small things” vihjeitä, mitä kaikkea voi kuka tahansa tehdä, ja auttaa pienillä teoilla elämässä. Esimerkiksi, yllättäen, tarjoa kuppi teetä… Allaolevilla pienillä tavoilla voit todella pelastaa jonkun läheisen ja estää vajoamasta masennukseen ja/ tunteeseen, ettei hän ole kenellekään tärkeä!

Näitä pieniä asioita voit sinäkin tehdä:

  1. Älä puhu, kuuntele vain. Pelkkä läsnäolo on tärkeä. ”Ei minun tarvitse olla asiantuntija; kuuntelen vain kuin ystävä”
  2. Muistuta, että välität. Pienillä asioilla on suuri merkitys.”Hän pesi astiani vaikken pyytänyt. Se auttoi sinä päivänä.”
  3. Pidä yhteyttä. Tekstiviesti, sähköposti, puhelinsoitto, mikä vain on sinun tapasi.Viikottainen viesti Mattilta sai minut hymyilemään!

Meillä Suomessa luvut ovat ainakin määrällisesti pienemmät, tarkkoja lukuja en ihan heti löytänyt. Joitakin aikoja sitten nostettiin mediassa esille vanhusten yksinäisyys, ja ihan hiljattain maahanmuuttajat ja heidän ongelmansa jonkin verran. Siitä on myös noussut jotain hyvää koska myös vapaaehtoisten auttajien määrä on kasvanut. Jos ei muuta halua tehdä tai osallistua, suosittelen vaikka pitämään silmät auki omien ystävien ja/tuttavien varalta yllä mainittujen vihjeiden kautta. Meistä voi moni reagoida elämän erilaisiin tilanteisiin ja olosuhteisiin juuri noiden vihjeiden tavalla. Apu on silloin paikallaan!

Erilaisten vapaaehtoisten järjestöjen kautta voit löytää itsellesi räätälöidyn tavan auttaa mikäli sellainen kutsuu jollain lailla. Tietoakin toki on, vaikka sivustolta www.mielenterveysseura.fi, ja adressin muodossa www.huoli2015.fi Mielenterveysseuran sivuilla on mm. kotiharjoituksia elämänhallintaan suositun Mindfulnessin avulla.

Voikaa hyvin! 

Kieltäminen parantamisen välineenä, Denial isn’t a Strategy for Healing

Don't see, speak or hear

Lukiessani Jonetten uusinta blogikirjoitusta, en voinut kuin nauraa sen vuoksi, että se toi toisenlaisen lähestymistavan samaan asiaan, eli pelkoon ja sen kaivelemiseen, mitä juuri olemme kurssilla oppineet PSYCH-K®:n avulla. Samat kotiläksyt eri kautta…

KIELTÄMINEN HUONO STRATEGIA PARANTAMISEN VÄLINEENÄ, SE ON STRATEGIA HENGISSÄPYSYMISEEN

Jonette Crowleyn blogikirjoitus

Tervetuloa entiset marttyyrit”, oli MARK’in kommentti ensimmäisellä kurssillamme nimeltä Awakening Your Multi-Dimensional Gifts’ (suomeksi suurinpiirtein Moniuloitteisten lahjojen herättäminen), kurssitrilogiaSTA. Tunnin teemana oli auttaa meitä lievittämään kipua ja kärsimystä. Tämä tuli vastauksena pyynnölleni aiemmin sillä viikolla, no, se oli raivopuuska Sielulle/Hengelle, esittäen kiihkeän kysymyksen ”Miksi emme voisi lievittää ainakin osaa jokaisen ihmisen kärsimyksestä???”

MARK huomautti, että ennen kuin pääsemme kärsmyksen syvimpiin tasoihin – jotta voisimme vapauttaa sen, meidän täytyy ensin keskittyä kahteen valtavaan haasteeseen. Ensimmäinen on kieltäminen, joka kattaa seuraavan haasteen, joka on pelko. Pelkäämme nähdä pelkoa, joten kiellämme sen ja vaikenemme siitä. Meidän täytyy ensin poistaa kieltämistä peittävä laastari, jotta voisimme nähdä sen alla oleva haavaN, mitä pelkäämme. Vasta sitten voi kärsimys vapautua. MARK antoi meille kotitehtäväksi olla säälimättömiä kaivaessamme kieltämisen alla olevia asioita ja kohdata pelkomme tuodaksemme valoa piilotettuihin asioihin.

Kuten suurin osa meistä, olen erittäin hyvä kieltämään unohdetttua kipua, jota kannan mukanani. En ollut keskittynyt tekemään kotitehtäviäni.

Viime viikolla Mark (fyysinen kaverini – on todella hämmentävää kun he ovat molemmat samannimisiä, fyysinen ja henkinen Mark) ja minä osallistuimme viehättävään tapahtumaan, jonka jälkeen istuimme terassilleni juomaan kupilliset teetä. Hän hieroi hellästi jalkapohjiani, ja yhtäkkiä jokin järkkyi sisälläni, jokin ”ikävä” tunne menneisyydestäni. ”Voi ei, se herätti jonkin lapsuuden aikaisen trauman”, sanoin samalla kun kyyneleet kihosivat silmiini. Olin neljän vanha ja kotihoidossa. Pelkäsin lastenhoitajan aviomiestä, ”Tuo paha mies satutti minua”, sanoin lapsen äänellä, vaikken muistanut eikä edes tarvinnut muistaa mitä hän teki.

Tuskaiset nyyhkytykset purkautuivat ilman varoitusta, meidän kummankin yllätykseksi. Mark piti minua samalla kun käperryin hänen syliinsä nyyhkyttäen, hyperventiloiden – tuntien syvälle tukahdutettua kipua. Kehoni muisti tunnekivun, se ei tarvinnut rationaalista vahvistusta siirtyäkseen kieltämisestä ja vuosikymmeniä kestäneestä torjunnasta. Kesti lähes tunnin, nyyhkyttämistä, sanatonta lohdutusta Markin käsivarsilla, että kärsimys vapautui. Tänään tunnen oloni tyhjäksi, mutta kevyemmäksi. Kehoni värähtelee eri tavalla. Voin vain toivoa, että suojamuuri joka ilmenee kroonisena jännityksenä, voimakkaana varuillaan olona ja tarpeena suojella itseäni alkoi rakoilla.

 Olen kiitollinen siitä, että kehoni oli valmis tekemään kotitehtävänsä kaivella tunneperäistä kipua rationaalisen kieltämisen läpi. Tunnen oloni huomattavasti parantuneeksi draamasta, jota kannoin mukanani.

Niin ikävältä kuin se tuntuukin, antakaa itsellenne mahdollisuus syventyä syvimpiin kipuihinne ja iloitkaa sen tuomasta keveydestä kun se poistuu. Tämä muistutti minua siitä, että kieltäminen ei ole parantamisen väline, vain hengissäpysymisen väline.

Lisätietoja MARKin uudesta ’Awakening your Multi-Dimensional Gifts: Treasures From Beyond Part I’ kurssista, klikkaa tästä

Sitten alkuperäinen englanninkielinen versio:

Denial isn’t a Strategy for Healing; it’s only a Strategy for Survival

by Jonette Crowley

Welcome ex-martyrs,” was MARK’S opening line in our first class of the ‘Awakening Your Multi-Dimensional Gifts’ trilogy of courses.* The theme of the class was to help us alleviate pain and suffering. This came in response to my request earlier that week, okay, it was a temper tantrum to Spirit, asking vehemently: “Why can’t we alleviate at least some of each human’s suffering???”

denialMARK pointed out that before we can access the deepest levels of suffering— so we can release it, we first have to address 2 formidable challenges. The first is denial, which covers over the second challenge, which is fear. We’re afraid to see the pain, so we deny and stuff it. We have to rip off the Band-Aid of denial to see the wound that we are afraid of. Only then can the suffering be released. MARK gave us the homework to be relentless in digging below denial and facing the fear to bring light to that which was hidden.

Like most of us, I am so good at denying pain that I’ve forgotten that I’m still carrying it around. I wasn’t focused on doing the homework.

Last week, Mark (my physical guy—-it truly is confusing to have both physical and spiritual Marks) and I attended a lovely event and then settled down on my patio for a cup of tea. Tenderly he rubbed my feet, but something jolted me into an “icky” feeling from my past. “Oh no, it’s triggered some childhood trauma,” I said as tears welled up. I was four years old at an in-home daycare. I was scared of the babysitter’s husband. “That bad man hurt me,” I said in a young voice, though I couldn’t and didn’t need to remember what he did.

Wrenching sobs erupted without prelude, taking both of us by surprise. Mark held me as I curled up in a fetal position, sobbing, hyperventilating—feeling deeply repressed pain. My body remembered the emotional pain, it didn’t need rational confirmation to move through the denial and the decades of repression. It took nearly an hour of gut wrenching sobs, wordlessly comforted in Mark’s arms for the suffering to be released. Today I feel empty but lighter. My body vibrates differently. I can only hope that there has been a chink in the armor of my chronic tension, hyper-vigilance and the need to protect myself.

I’m grateful that my body was ready to do the homework of digging through my rational denial of emotional pain. I feel considerably healed from a drama I forgot I carried.

As ugly as it might be, please give yourself the opportunity to purge your deepest suffering and to rejoice in the lightness it’s departure grants to you. This reminds me that denial is not a strategy of healing, it is merely a strategy for survival.

For more information about the MARK’s current course, Awakening your Multi-Dimensional Gifts:Treasures From Beyond Part I – Practical Integration of Multidimensionality, click here.

(CopyRight 2015 www.JonetteCrowley.com)

‘Mark’ is a cosmic being channeled by Jonette since 1989. His goal is to lift humanity above the structures of our 3-D consciousness. “Your reality is a reflection of your level of consciousness.” He leads weekly recorded courses introducing us experientially to the higher dimensions of awakening. This is exploration at the very edges of human spiritual awareness. There is nothing like these on-going courses for expansion and transformation. To get a taste of ‘Mark’ for free, go to our ‘Listening and Viewing Room.’ Click here to order current or past Mark courses as audio links, CD’s, or simply get the transcripts.