Healing yourself

Olet varmasti kuullut sinäkin, että silloin kun jokin asia, tilanne, vaikeus ihmissuhteessa tai epäonni tuntuu kiusaavan sinua, täytyy pysähtyä. Kuulin Janet Attwoodilta erään hienon tavan oppia kuuntelemaan Jumalan ääntä, omaa sisintään ja/muiden viestejä.

Mistä on kyse?

Ikään kuin joku tai jokin yrittäisi viestittää meille jotain, emmekä ole kuulleet tai vastaanottaneet viestiä. Kehomme kertoo oireillaan, että nyt on jokin vinossa, enkä tarkoita pelkästään kirjaimellisesti – joskin se voi tarkoittaa selkeästi, että nouse ylös, vaihda asentoa, liiku – vaan myös symbolisesti. Se on kehon tapa kertoa, että katso minua, en voi hyvin, auta minua, tee jotain!

Joskus viesti on jotain ei-kehollista, tai ainakaan tuntuvaa. Epämiellyttävä henkilö eri hahmoissa, ikävä tilanne, jossa sinut nolataan tai muu vastaava toistuu ja toistuu. Silloin on vaikeampi keksiä mitä voisi tehdä asialle, vai kuinka? Jos toistuva, tai pysyvältä tuntuva ihmissuhde, johon liittyy jotain selvittämätöntä, voi eri terapioiden lisäksi kokeilla ikiaikaisia keinoja selvittää asia, päästä selvyyteen.

Olen itse sitä mieltä, että tarkoitus ei ole aina ”hoitaa kaikki epämukavuudet nopeasti pois” ja hyvä tapa ratkaista asioita. Joskus on hyvä ja tarpeen tulla tietoiseksi niistä, niiden syistä, ja varsinkin jos haluaa kehittyä itse ihmisenä, ottaa oppia omista virheistään. Opin eräässä seminaarissa Janet Attwoodilta seuraavan harjoituksen, jonka avulla pääsee hiukan lähemmäs itseään, ja ehkä Jumalaakin?

Mitä voin tehdä?

  • Kysy itseltäsi voisiko minussa olla jotain, mikä heijastuu takaisin minuun, mitä en ole hoitanut/parantanut vielä? 

”You can search throughout the entire universe for someone who is more deserving for your love and affection than you are yourself, and that person in not to be found anywhere. You yourself, as much as anybody in the entire universe deserve your love and affection.”                                                                                                                                             Buddha

Jos kysymys on esimerkiksi riidasta tai välien selvittelystä, ehkä puhumattomuudetsa jonkun sinulle tärkeän ja läheisen ihmisen kanssa, keskity siihen. Ajattele tätä ikävää tilannetta tai hetkeä. Ota kynä ja paperia ja kirjoita ylös vastaukset kysymyksiin.

  • Missä oli sen kaamean hetken tai tilanteen tuoma lahja?

Mieti ja kirjoita kaikki mahdolliset pienetkin asiat, jotka tulevat mieleesi! Tämä on sinua varten… 😉

  • Mitä Jumala haluaa minun tietävän tai tekevän juuri nyt?

Kirjoita vastauksesi editoimatta ylös. Vastauksia tulee yllättävän paljon kun et ajattele sen enempää. Tämä ei ole analysointitehtävä, tämä on puhdistusta, sieltä sydämestä.

” Be kind to you.”       Buddha

  • Ajattele jotain asiaa, joka ei tunnu onnistuvan, et millään saa, miltä se tuntuu?

Kirjoita jälleen ylös tuntemuksesi: ”Olen surullinen kuin…”, ”Olen pettynyt koska….”, ”Tuntuu kuin…” jne.

  • Tee Ho’oponopono harjoitus sille asialle, tilanteelle, oireelle, ihmiselle…kunnes se muuttuu vähän.

Miksi Ho’oponopo, mikä se on? 

Ho’oponopono on hawaijilainen harjoitus, joka eheyttää sisältä, tuo harmoniaa niin itsesi kanssa kuin muiden kanssa. Sitä on kuvattu monella tapaa. En ole itse koskaan edes käynyt Havaijilla, joten omakohtainen kokemus paikan päältä puuttuu. Olen kyllä käyttänyt sitä ja pidän siitä. Kerron tässä osia eräästä artikkelista.

”Ensin se kuulostaa mantralta, jossa sanotaan: ”Olen pahoillani, anna anteeksi, kiitos, rakastan sinua”, ikään kuin henkisenä puhdistuksena. Sitä on kuvattu anteeksiannon ja sovinnonteon harjoituksena, ajatusvirheiden puhdistuksena – sillä voidaan korjata ongelmien lähteet ja fyysisen maailman sairaudet, hawaijilaisen katsantokannan mukaan. Sanamukaisesti käännettynä se tarkoittaa ’korjata, laittaa järjestykseen, uuteen kuosiin, korjata, muokata, säännellä, siistiä’.

Omista epäilyistä huolimatta, sisimmästäni tuli esiin asioita. Ensin kysymyksiä: Minkä vuoksi pitäisi pyytää anteeksi? Mistä pitäisi olla pahoillaan? Mistä pitäisi olla kiitollinen? Kun toistan: Minä rakastan sinua, tarkoitanko sitä todella? Miksi en jos en? Näiden lauseiden toistaminen, laulamalla vaikka, ja kohdistaen ne tiettyyn asiaan tai tilanteeseen tuo esiin omia ongelmia. Ne ikään kuin muokataan, niitä säädetään oikeaan taajuuteen sanojen ja niiden tarkoituksen kanssa. Lauseet toimivat kuin äänirautana, jokainen sävel säätää eri taajuudelle puhdistaen epäsoinnussa olevia säveliä sisimmästäni. Samalla se rauhoittaa mielen ja lopettaa ikävien asioiden ajattelun ja kaaoksen mielestä.

Miksi Ho’oponopono on niin voimakas?

Meidät on jaettu kautta ihmiskunnan historian etäisyyksien, kielen, kulttuurellisten ja uskonnollisten uskomusten, talouden ja hierarkian mukaan. Aina kun joku ehdottaa jotain, aina löytyy vastakkainen mielipide.Ho’oponoponon voima saattaa suurimman osan meistä yhteen, olla yhtä mieltä.

Lauseet kuten: ”Anna anteeksi, olen pahoillani, kiitos ja rakastan sinua” ovat erittäin tärkeitä ja arvokkaita. Jos on olemassa kollektiivinen tietoisuus, niin kuin Jung ja monet itämaiset traditiot esittävät, niin Ho’oponoponon voima perustuu ihmiskunnan historian kautta syntyneisiin käsitteisiin näiden arvosta, tärkeydestä ja käyttökelpoisuudesta ihmiskunnalle. Sen kautta voimme koskettaa jotain uutta tietoisuuden tasoa, jopa havaijilaisten juurien ohitse tai pidemmälle kuin mikään kulttuuri maan päällä on tähän asti päässyt?

Itsehoitoväline

Dr. Hew Lenin (viisauden vartija shamaani) mukaan tarkoitus on ottaa vastuu muustakin kuin omasta itsestään koska ’sinä olet minussa ja minä olen sinussa’. Hänen mukaansa Ho’oponopono sisältää tietoisuuden, että se ristiriita, eripura, jonka näemme muissa ja maailmassa itsemme ulkopuolella, johtuu ’virheistä’ omassa ajattelussamme tallennettuna henkilökohtaisiin ja kollektiivisiin muistoihin. Voimme puhdistaa näitä muistoja niin omasta kuin kollektiivisista muistoistakin Ho’oponopon avulla, oli alkuperä meissä tai muissa.

”En näe itseäni niinkään kahunana, vaan jätteiden kerääjänä. Olen täällä vain ollakseni vastuussa mikä on usein erittäin vaikeata tehdä.” – Dr. Hew Len, Shamanic Wisdomkeepers 

Ihmissuhteet

Ho’oponopoa käytetään arjessa vieläkin Havaijilla. Silä korjataan ihmisten välejä, sukulaisten – elävien ja kuolleiden – kanssa.

Niin kuin mikä tahansa meditaatio tai henkinen harjoitus, sitä pitää käyttää säännöllisesti. Käytä sitä arjessa, ei vain silloin kun on hankalaa ja vaikeata, vaan myös silloin kun on asiat hyvin. Sitten kun tulee vaikeita aikoja, sen teho näyttäytyy tosi hyvin!

Aloha! 

Laitan tähän alle englanninkielisen artikkelin, josta käänsin osia, en kaikkea. Artikkelini alku ja harjoitukset eivät ole ao artikkelista.

**********************************************

Something in English as well…

I will post an article about Ho’oponopono, form Up Lift website. Before that I will say a few words about different uses of this lovely practice. I discovered in a seminar, after trying it out, heard from Janet Attwood, that it’s very powerful to direct it to a specific issue, a person, a situation, perhaps a disease or malady. Maybe there’s something about you that you haven’t healed yet?

”You can search throughout the entire universe for someone who is more deserving for your love and affection than you are yourself, and that person in not to be found anywhere. You yourself, as much as anybody in the entire universe deserve your love and affection.”                                                                                                                                             Buddha

While thinking of it, reframe the whole thing, ask yourself:

  • Where was the gift in that awful moment?
  • What God wants me to do or know right now?

Then do the Ho’oponopono: say out loud or sing or listen to the song and the phrases, until you feel a shift in you. It will come, believe me! It was a lovely experience for me and I wanted to share it with you!

Understanding the ancient Hawaiian practice of Forgiveness

By Jonathan Davis on Friday December 11th, 2015

Ho’oponopono can help restore harmony within, and with others

When I first encountered the practice known as Ho’oponopono, it was in an interview with Haleaka Hew Len PhD, a Hawaiian psychologist and shamanic practitioner. I took on the simple yet profound forgiveness practice and found immediate benefits in my personal life.

Ho’oponopono: I’m sorry, please forgive me, thank you, I love you.

What is ho’oponopono?

On the surface level, many people have understood ho’oponopono to be a mantra where one repeats the words ‘I’m sorry, please forgive me, thank you, I love you’ as a form of mental and spiritual cleaning that could be compared to buddhist techniques for clearing karma. It has been defined as a forgiveness and reconciliation practice, cleansing of ‘errors of thought’ – the origin of problems and sickness in the physical world, according the the Hawaiian worldview. The literal translation is ‘to put to right; to put in order or shape, correct, revise, adjust, amend, regulate, arrange, rectify, tidy up, make orderly or neat.”

The mantra at the heart of Ho'oponoponoThe mantra at the heart of Ho’oponopono

At first glance I found it hard to remember the order of the words or even discern if there was a specific order for them at all, so I tried them in every possible combination as well as repeating them on their own. I chanted them over and over in the hope of discovering whether they were useful in some way and if so, what was it about these words that made them helpful.

As I did so, I found that many questions arose, with different questions coming up depending on the order I said them. “Why should I be sorry? What do I have to be sorry for? What do I need forgiveness for, in this moment and in my life? What do I have to be grateful for? When I say ‘I love you’ am I really feeling it? If not, what is in the way?”. I worked with these words both to directly address something I was finding challenging, as well as just chanting them with no purpose in mind at all.

I found that by simply chanting these words that my inner discordance, my stuff, would come up. Not only would it come up, but it was as if my inner disharmony was being tuned to the frequency of these words and the intention they carry. Over time I found these four simple concepts acted like tuning forks, each carrying a different tone of purity that I could use to tune the disharmonious parts of myself. Best of all, I found that applying this chant to the chaos of my mind brought about stillness and calm.

The only problem with human beings is that they are arrogant, because that’s what thinking is. This is in essence ‘I know’. Wisdom is being in the void. To be thoughtless. Only by being in the void can the Light come through. As long as I have something going on in my mind the Light can’t come through. The Light can only come in when the mind is cleared – in a state of silence. – Dr Hew Len, Shamanic Wisdomkeepers

Forgiveness in bodyForgiveness has the power to bring harmony within and with others

Why is Ho’oponopono powerful?

Throughout human history we have been divided by distance, language, cultural and religious beliefs, class and economic hierarchy. Whenever someone comes up with a perspective there seems to always be someone else there with an opposing opinion. To me the power of Ho’oponopono comes, in large part, from the fact that it’s a really rare thing for the vast majority of humanity to be in agreement about anything.

Across all cultures practically all of us agree that the concepts of thank you, I’m sorry, please forgive me and I love you are all valuable and important. If there is such thing as a collective consciousness, as Jung and many eastern traditions have suggested, then the basis of the power of Ho’oponopono may come from the sheer volume of people throughout human history who have agreed that these concepts are valuable, important and useful to humanity. In this way, Ho’oponopono may be tapping into a level of awareness that extends far beyond its Hawaiian roots into perhaps every culture that has ever existed on Earth.

In common with other shamanic traditions, the Hawaiian tradition teaches that all life is connected.  Ho’oponopono is, therefore, not only a way of healing ourselves, but others and our world as well.
– Timothy Freke, Shamanic Wisdomkeepers

Can Ho’oponopono affect more than our internal world?

At the core of Dr Hew Len’s perspective is the idea of taking responsibility for more than your personal self because ‘you are in me and I am in you’. His way of expressing Ho’oponopono contains an awareness that the discordance we find in others and in the world outside ourselves is due to ‘errors’ in thought stored in our personal and collective memories. The belief in these errors existing in some form of collective memory accessible to all allows for a person practicing Ho’oponopono to clean these errors, whether the error originated in their personal thoughts or not.

I don’t see myself as a kahuna, I see myself as a garbage collector.  I’m only here to be responsible and it’s often very hard to do that. – Dr Hew Len, Shamanic Wisdomkeepers

Forgiveness in thoughtsThe power to change the world around us

The paradox here is that he is advocating development of personal power to change the situation around us through increasing personal responsibility, which involves a willingness to take on responsibility for cleaning discordance that was not created by oneself, i.e doing other people’s inner work for them (which doesn’t seem like the other taking personal responsibility for them self). As usual, the paradox is resolved with the awareness that separation consciousness is not the only reality and an underlying unity also co-exists, after all: ‘you are in me and I am in you’. This is where ho’oponopono truly steps into being a shamanic practice, where the reality not only within but around the practitioner can apparently be adjusted.

No one wanted the job I did with the criminally insane. They were averaging about one psychologist a month. But I got asked. We had about 25-30 people. Half of them would be in shackles at the ankles or the wrists because they were dangerous. They could either kick you or slam you. Everyone would walk with their back toward the wall so that they wouldn’t get struck. They had no family visits. No one could leave the building. A year and a half later there was none of that. There were people going out on bus rides. Nobody in shackles. The level of medication dropped. What did I do?  I worked on myself. I took 100% responsibility. – Dr Hew Len, Shamanic Wisdomkeepers

While the rational part of me would still like verification that this story really happened, it evoked enough curiosity in me to get me to try the technique and find out for myself if might be helpful to my life.

Ho’oponopono as a family therapy practice.

For people living in Hawaii today Ho’oponopono is less about it being a personal shamanic practice through chanting a mantra internally or externally, and more about a traditional system of dispute resolution. It’s a practice that still holds the values of making things right and correcting errors, however in this incarnation it is focused on making things right with our relations; coming back into right relationship by correcting errors with living relatives, ancestors and deities.

Ho'oponopono as a family therapy practiceHo’oponopono as a family therapy practice

Today Ho’oponopono is just like family therapy. This has been really influenced by the Christians. But I’m talking about the real Ho’oponopono from before they came. [Back] then the Hawaiians didn’t need to talk anymore. They could go straight to the Light. This is very ancient. It goes back to the start, because that’s where Hawaiians came from. – Dr Hew Len, Shamanic Wisdomkeepers

The ritual for group reconciliation itself involves an elder in the family convening the process, or if this isn’t possible an elder from the wider community. The ideal situation is for the ritual to be conducted by praying priest (kahuna pule) or healing priest (kahuna lapaʻau) particularly if illness was involved.

The process begins with prayer. A statement of the problem is made, and the transgression discussed. Family members are expected to work problems through and cooperate, not “hold fast to the fault”. One or more periods of silence may be taken for reflection on the entanglement of emotions and injuries. Everyone’s feelings are acknowledged. Then confession, repentance and forgiveness take place. Everyone releases (kala) each other, letting go. They cut off the past (ʻoki), and together they close the event with a ceremonial feast, calledpani, which often included eating limu kala or kala seaweed, symbolic of the release. – Nana I Ke Kumu (Look To The Source) by Mary K. Pukui, E.W Haertig, Catharine Lee.

reconciliation in the familCreating space for confession, repentance and forgiveness to take place

Testing The True Power Of Ho’oponopono

Like many spiritual practices, such as meditation, it’s not the practice you do while you’re in the crisis, it’s the practice you do on a regular basis between the crisis that makes it effective when the storm hits. A couple of years ago I was at a spiritual retreat where the practice I was engaged in triggered what I would now describe as a state of spiritual emergency. I use this term in the context that Stan Grof and other transpersonal psychologists might use it, as an alternative way of describing what others might call psychosis.

I was in a mindset where I felt emotionally and spiritually assaulted, and was by far feeling more threatened than I had ever experienced in my life. Upon the realisation that no-one was coming to help me, I knew that it was up to me to deal with the situation. I sat down on the spot and went into meditation. Out of the many chants and tools I have learned over the years, it was Ho’oponopono that came to me as the solution to my situation.

Within moments of implementing the practice the feeling of all out assault on my consciousness cleared as easily as the smell of burnt toast when one opens the windows on a day with a fresh breeze. When I was found I was meditating quietly in a state of peace and gentleness and the challenge of a potentially full blown psychotic episode had dissolved and has not since returned. I share this not to state what will definitely happen to others who choose to use this practice, but to simply illustrate what may be possible.

Mainokset

Good vibrations, Anna hyvän kiertää!

Kävin vaihteeksi elokuvissa. Tällä kertaa Rakkautta ja anarkiaa festivaalien viimeisenä iltana katsomassa Beach Boysien tarinasta kertovan elokuvan nimeltä Love & Mercy. Itse elokuva käsittelee 1960 -luvun suosikkibändiä, mutta sen erään jäsenen, Brian Wilsonin kautta; kuinka hän koki sen ajan, miten se vaikutti häneen ja mikä muuttui? Sen enempää analysoimatta elokuvaa tai sen musiikkia, haluaisin kiinnittää huomion hänen mielenterveyteensä ja sen pettämiseen lopulta. Hän joutui lopettamaan sävellystyönsä mielenterveydellisten ongelmien vuoksi jopa pariksikymmeneksi vuodeksi. Hän kuitenkin sai oikeaa hoitoa, oltuaan väärin diagnosoituna ja ylillääkittynä vuosikausia, ja palasi lopulta säveltämään. Hän meni naimisiin elokuvassakin kuvatun naisen, Melindan, kanssa, ja perusti perheen. Yhdessä he halusivat kiinnittää huomion ihmisen mielenterveyteen ja sen tärkeyteen. Yhteiskunta panostaa paljon fyysiseen terveyteen ja ulkonäköön, mutta ns. henkinen terveys ja varsinkin mielenterveyden ongelmista vaietaan.

He aloittivat projektin nimeltä Change Direction. Sivuilta löytyy paljon tietoa ihan tavallisille kansalaisille suunnattua tietoa, jota on helppo ymmärtää ilman lääketieteellistä jargoniaa. Paljon mainostetaan kuinka tärkeätä on auttaa ihmisiä, jotka saattavat juuri nyt kaivata apua ja/ toisen ihmisen lähestymistä. Nimellä Know the Signs, tuttujen naamojen ilmeiden kautta opetetaan viisi merkkiä mistä voi tunnistaa mahdollisen avun tarpeen. Nämä viisi vihjettä ovat alla, käännän ne suomeksi koska pidän niitä hyvinä ohjeina meille kaikille. Alla olevat viisi merkkiä saattavat kertoa, että henkilö kärsii tunnepitoisesti ja voi tarvita apua: 

1) personallisuuden muutos; Saatat huomata yhtäkkisiä tai asteittaisia muutoksia henkilön käytöksessä. Hän ehkä käyttäytyy itselleen ei-tyypillisellä tavalla, tai vain vaikuttaa jotenkin erilaiselta.

2) vihainen, aggressiivinen, huolestunut, levoton tai pahantuulinen; Saatat havaita, että kyseisellä ihmisellä on useammin vaikeuksia kontrolloida mielialaansa, hän voi menettää malttinsa usein, vaikuttaa ärtyneeltä tai vaikeuksia rauhoittua. Pahemmissa tapauksissa heillä voi olla vaikeuksia nukahtaa tai saada kiukunpurkauksia pienemmistäkin asioista.

3) vetäytyminen tai eristäytyminen muiden seurasta; Jos on aiemmin ollut sosiaalisesti aktiivinen ja nyt vetäytyy perheen ja ystävien seurasta eikä enää ota osaa aktiviteetteihin, joista aiemmin nautti. Vakavammissa tapauksissa hän ei enää pääse töihin tai kouluun. Ei pidä sekoittaa introverttien vetäytymiseen, joka on luonteenomaista käytöstä heille. Tässä on kyse käytöksen muutoksesta tyypillisestä sosiaalisesta osallistumisesta, kuten jos ei enää halua aiemmin tuttua sosiaalista tukea muilta.

4) ei pidä huolta itsestään ja voi käyttäytyä riskialttiisti; Voit huomata muutoksen henkilökohtaisessa huolenpidossa tai siinä millä tapaa hän arvioi käyttäytymisen riskejä. Esimerkiksi hän antaa oman henkilökohtaisen hygienian heiketä, saattaa alkaa väärinkäyttää alkoholia tai aineita tai muutoin vaarantaa oman elämänsä ja vieraantua rakkaimmista ihmisistä.

5) toivottomuus ja olosuhteiden musertamaksi joutuminen; Oletko huomannut kuinka joku, joka aiemmin oli optimistinen ei nyt näe mitään toivoa missään? Hän saattaa kärsiä valtavasta tai pitkäaikaisesta surusta, itsesyytöksistä tai tuntea olonsa arvottomaksi. Tällaisissa tilanteissa he saattavat sanoa, että maailma olisi parempi paikka ilman heitä, viitaten itsemurha-ajatuksiin.

Amerikan Yhdysvalloissa sivuston mukaan joka viides amerikkalainen kärsii jostain mielenterveyden ongelmasta. Yhteensä tämä on noin 42,5 miljoonaa ihmistä. Koko elämän kestävistä ongelmista kärsivien vaivat alkavat jo 14 vuoden iässä. Huima määrä kaiken kaikkiaan.

Isossa Britanniassa on vastaavanlainen kampanja, herätty ihan samaan asiaan ja jota julkisuudessa tunnettujen henkilöiden avustamana viedään eteenpäin. Siellä vastaava sivusto on www.timetochange.org.uk. Hieno sivusto, jossa on paljon ja varsinkin eri-ikäisille tietoa ja suoria yhteydenottolinkkejä. Omaan silmääni pisti esimerkiksi vanhemmille suunnatut sivut, josta löydät vihjeitä kuinka aloittaa puhumaan omalle lapselle jos huolestuttaa jokin asia etkä tiedä kuinka ja miten nostaa asia esille. Parasta kuitenkin on, että mielenterveys nostetaan esille pois sieltä kaapista, se on ihan yhtä tärkeä kuin syke lenkkeilyssä tai paljon esillä ollut ’oikea’ ruokavalio! Siellä on brittiläiseen tapaan ”Share the small things” vihjeitä, mitä kaikkea voi kuka tahansa tehdä, ja auttaa pienillä teoilla elämässä. Esimerkiksi, yllättäen, tarjoa kuppi teetä… Allaolevilla pienillä tavoilla voit todella pelastaa jonkun läheisen ja estää vajoamasta masennukseen ja/ tunteeseen, ettei hän ole kenellekään tärkeä!

Näitä pieniä asioita voit sinäkin tehdä:

  1. Älä puhu, kuuntele vain. Pelkkä läsnäolo on tärkeä. ”Ei minun tarvitse olla asiantuntija; kuuntelen vain kuin ystävä”
  2. Muistuta, että välität. Pienillä asioilla on suuri merkitys.”Hän pesi astiani vaikken pyytänyt. Se auttoi sinä päivänä.”
  3. Pidä yhteyttä. Tekstiviesti, sähköposti, puhelinsoitto, mikä vain on sinun tapasi.Viikottainen viesti Mattilta sai minut hymyilemään!

Meillä Suomessa luvut ovat ainakin määrällisesti pienemmät, tarkkoja lukuja en ihan heti löytänyt. Joitakin aikoja sitten nostettiin mediassa esille vanhusten yksinäisyys, ja ihan hiljattain maahanmuuttajat ja heidän ongelmansa jonkin verran. Siitä on myös noussut jotain hyvää koska myös vapaaehtoisten auttajien määrä on kasvanut. Jos ei muuta halua tehdä tai osallistua, suosittelen vaikka pitämään silmät auki omien ystävien ja/tuttavien varalta yllä mainittujen vihjeiden kautta. Meistä voi moni reagoida elämän erilaisiin tilanteisiin ja olosuhteisiin juuri noiden vihjeiden tavalla. Apu on silloin paikallaan!

Erilaisten vapaaehtoisten järjestöjen kautta voit löytää itsellesi räätälöidyn tavan auttaa mikäli sellainen kutsuu jollain lailla. Tietoakin toki on, vaikka sivustolta www.mielenterveysseura.fi, ja adressin muodossa www.huoli2015.fi Mielenterveysseuran sivuilla on mm. kotiharjoituksia elämänhallintaan suositun Mindfulnessin avulla.

Voikaa hyvin! 

Uusi Maa ja feenikslintu, The Phoenix

Seuraava kaunis tarina on romanialaisen 9 -vuotiaan Cătălin Oganovicin kertoma ja hänen äitinsä kääntämä tarina, joka julkaistiin Jonetten blogissa 29.5.2015. Tarina osoittaa hyvin lasten viisautta, eikö totta? Laitan loppuun englanninkielisen alkuperäisen tarinan.

”Kun mitään ei vielä ollut olemassa, ennen valoa, ennen elämää, Jumala päätti luoda alun. Sitten hän loi Feeniksin. Feeniks oli majesteetillinen olento, ainoa laatuaan. Sillä oli tulihöyhenet, timanttinen töyhtö ja kultainen nokka. Sillä oli kaikki mitä se voisi kaivata, paitsi aikaa. 

phoenix

Jumala loi feeniksin luodakseen maailman, jotta kun feenikslintu kuolee, puhdas ja mahdoton energia riittäisi valaisemaan, luomaan ja ylläpitämään elämää. Ja eräänä tiettynä päivänä näin todella tapahtui… Feenikslintu tunsi muuttuneensa ja heikentyneensä, valoaura sen ympärillä kuihtui pois, höyhenten tuli sammui, ja eräänä tiettynä hetkenä se ei tuntenut enää….

Räjähdys teki jotain mihin mikään elämä ei kyennyt: se loi. Myöhemmin maailma kävi läpi tapahtumia viimeisten 5 miljoonan vuoden ajan ja feenikslintu hajosi kappaleiksi, vajoten maailmaan tuhkana.

Vasta vuonna 2015 tuhka jäsentyi uudestaan planeetalle nimeltä Maa, missä perusolennot ovat kaksijalkaisia, joita kutsutaan ihmisiksi. Feenikslintu ei ollut enää majesteetillinen: ei enää timanttista töyhtöä tai kultaista nokkaa, ei sen puoleen hienoja höyheniä, se oli vain punainen lintu. Se lensi maan ympäri vihaten mitä näki: pahoja tekoja ja epäreiluja päätöksiä, jotka johtivat sotiin, jotka heittivät ihmisiä takaisin alkulähteelle, kuoleman jälkeiseen maailmaan, luojalleen. Tympääntyneenä näkemäänsä, se havaitsi köyhän 21 -vuotiaan nuorukaisen, jolla oli puhdas sydän. Se lensi nuoren miehen olalle, ja miehen huomatessa linnun, hän ei pelästynyt vaan silitti sitä kysyen: ’Hei, kaunis lintu. Ollaanko ystäviä?’ Odottamatta vastausta, poika hämmästyi kun lintu sanoi rauhallisesti: ’Kyllä’.

Vuosia kului ja feenikslintu nautti karkulaisen elämästä yhdessä nyt mieheksi kasvaneen kaverin kanssa. Maailma oli kuitenkin rankka: oli kansainvälinen sota ja maat tuhosivat toisiaan. Feenikslinnun mieleen tuli idea: sellainen, jota ei voinut yksin toteuttaa. Eräänä päivänä se sanoi miehelle: ’Maailma ei voi pysyä hengissä jos jotkut olennot tuomitsevat väärin, minun täytyy luoda uusi. Siihen tarvitsen sinun sydämesi puhdasta energiaa. Annatko sen minulle?

Vastaus tuli saman tien: ’Kyllä’. 

Sitten valopallo tuli miehen rinnasta ja meni feenikslinnun rinnasta sisään. Se tunsi jälleen, ettei se tunne mitään, luodessaan uutta maailmaa: maailmaa, missä ihmiset eivät koskaan opi mitään.

Loppu.Catalin

Selityksenä viimeiseen lauseeseen Cătălin antoi ”ihmiset eivät koskaan opi mitään” tarkoittaa, että Uusi Maa on kuin ”varjo” (hänen oma sanansa) ja jotkut ”vanhan maailman” ihmiset eivät tietoisesti (järjellään) ”tiedä” Uudesta Maasta. Lopuksi heidän sydämensä ja sielunsa ”oppivat” = ”tietävät” sen.

ja sama englanniksi:

THE PHOENIX

Guest Blog by 9 year old Cătălin Oganovici, Romania

(translated by Lucian Oganovici)

(Note: This story shows us the wisdom of the children. It was sent to me by his mother.)

PhoenixWhen nothing existed, before light, before life, before existence, God thought to create a beginning. Then He created the Phoenix. The Phoenix was the most majestic being, and she also was the only one. She had fire feathers, a diamond crest and a golden beak. She had everything she could have longed for, except for time.

God created the Phoenix in order to create a world, so that when the Phoenix died, the pure and unimaginable energy could have been enough to give light, to give life, to create the existence. And on a certain day, it really happened…  The Phoenix was feeling changed and weakened, the light aura around her was fading away, the fire on her feathers was extinguishing, and at a certain moment she felt she was not feeling any more…

The explosion did something what no existence can: it created. Afterwards the world passed through all happenings during the last 5 billion years, and the Phoenix disintegrated herself, and fell into the world as ash.

Only in 2015 the ash regrouped itself on a planet named Earth, where basic species are some two-legged entities named humans. The Phoenix was not so majestic any more: she had no longer a diamond crest and a golden beak, nor she had any fire feathers, she was just a red bird.  She circled the Earth in flight, and hated what she saw: evil deeds and unfair decisions leading to wars, which threw many people in the Afterworld, to its Creator.  Disgusted by what she saw, she saw a poor 21 years lad, but who had a pure heart. She landed on his shoulder, and when he saw her, the boy did not get scared, but caressed her easily and told her:

– Hello, beautiful bird. Do you want us to be friends?

CătălinNot expecting any answer, the boy was surprised when the bird told him calmly:

– Yes.

Many years passed, and the Phoenix enjoyed the runaway life together with the now-became man. But the world was a heavy one: it was international war, and the countries destroyed one another.  But an idea came to the Phoenix: one which she could not do by herself. And one day, she told the man:

– The world cannot exist with some beings judging so wrong, I must create a new one. But I need the energy in your pure heart. Will you give it to me?

The answer came immediately:

– Yes.

Then, an orb of light came out of the men’s chest and entered the Phoenix’s chest, and she felt again that she was no longer feeling anything, while she was creating a new world: a world about which humans will never learn anything.

The end.

The explanation Cătălin gave about the last sentence “humans will never learn anything” is that New Earth is like a “shadow” (his very word) and some of the people from “old earth” will not “know” consciously (with their rational mind) about New Earth.  And in the end it’s their heart and Soul they will “learn”=”know” about it.  

(CopyRight 2015 www.JonetteCrowley.com)